Huippuohjaaja James Mangold kertoo käänteentekevästä hetkestään: ”Tunsin sen sisuskaluissani"

James Mangold, 61, on yksi sukupolvensa menestyneimmistä Hollywood-ohjaajista, joka hallitsee niin draaman, toiminnan kuin lännenelokuvan. Kaksi kertaa Oscar-ehdokkaana olleen Mangoldin tunnetuimpia elokuvia ovat muun muassa Cop Land (1997), Walk the Line (2005), Kello 15.10 lähtö Yumaan (2007), Logan (2017) ja Le Mans – täydellä teholla (2019).

Pari vuotta sitten George Lucas, Steven Spielberg ja Harrison Ford valitsivat yhteisesti juuri Mangoldin luotsaamaan maailman tunnetuimman seikkailija-arkeologin eläkkeelle elokuvan Indiana Jones and the Dial of Destiny (2023) myötä.

Nyt Mangold on ohjannut Bob Dylanin elämästä vuosina 1961-65 kertovan elokuvan A Complete Unknown, josta hän sekä pääosaa esittävä Timothée Chalamet saivat Oscar-ehdokkuuden. Kaikkiaan elokuva tavoittelee peräti kahdeksaa Oscaria.

– Olen aina rakastanut Bob Dylania, hänen musiikkiaan ja cooliuttaan. En olisi kuitenkaan halunnut tehdä elokuvaa hänen koko elämästään. Tämä nimenomainen luku Dylanin elämästä tarjosi tarinallisen fokuksen, joka puuttuu usein elämäkertaelokuvista. Niillä on tapana levitä joka suuntaan, varsinkin, jos kyseessä on todella ikoninen hahmo.

Mangoldin mukaan käsikirjoituksen pohjalta löytyvä Elijah Waldin kirja Dylan Goes Electric tarjosi selvät rajat, joiden puitteissa tarina kerrotaan.

– Se kertoo niistä viidestä vuodesta, joiden kulminaationa hän tekee legendaarisen esiintymisensä Newportin folk-festivaalilla 1965. Toisaalta elokuva kertoo hänen syntymästään, ei Robert Zimmermanin, vaan Bob Dylanin, jota ei ollut olemassa ennen kuin Bob saapui New Yorkiin 1961 ja otti nimen käyttöönsä, Mangold kertoo.

Keskusteluja ikonin kanssa

Toisin kuin Chalamet, Mangold tapasi Dylanin parikin kertaa valmistellessaan elokuvaa. Ohjaaja keskusteli muusikon kanssa etenkin aikakauden merkityksestä tarinalle.

– Dylan sanoi kiinnostavasti, ettei 1960-lukua ole oikeastaan olemassa. Hänen mukaansa vuodet 1961-65 olivat jatkumoa 1950-luvulle ja 1970-luku alkoi jo vuodesta 1965. Tällä hän tarkoittaa, että 1960-luku muuttui radikaalisti sen puolivälissä. Tuolloin myös rock’n’roll muuttui siitä, mitä se oli ollut 1950-luvulla.

Mangoldin mukaan The Beatles ja Rolling Stones räjäyttivät populaarimusiikinS ja Jimi Hendrix, Woodstock ja Vietnam politisoivat sen merkitystä.

– Ydinsodan uhka ja kylmä sota, poliittiset salamurhat ja kansalaisoikeusliike antoivat lisää kaikupohjaa protestiliikkeelle ja sen muusikoille. Toisen maailmansodan jälkeen syntynyt folk-liike ei pysynyt enää muutoksen perässä. Dylan oli sen kantava voima vielä vuoteen 1965, kunnes hän tarttui sähkökitaraan ja päätti siirtyä eteenpäin.

Dylan myös luki Mangoldin ja Jay Cocksin käsikirjoituksen ja teki siihen muutoksia.

– Hän hioi yksityiskohtia ja lisäsi ja muutti pikkuasioita, joista vain hän oli tietoinen. Ennen kaikkea hän avautui syistä, miksi hän muutti tyyliään niin radikaalisti. Bob ei enää jaksanut olla yksinäinen laulaja-lauluntekijä, jota koko folk-liike piti esikuvanaan. Hän kaipasi omaa bändiä ja bändin jäsenten välistä toverillisuutta. Hän tunsi tulleensa tiensä päähän folk-laulajana ja halusi kehittyä ja uudistua, Mangold toteaa.

Kuuluisat kirjekaverit

Yksi tarinan tärkeimmistä sivuhenkilöistä on Johnny Cash, joka ihaili nuorta Dylania ja ryhtyi tämän kanssa kirjeenvaihtoon. Mangoldille kyseessä oli tuttu hahmo, sillä hän oli ohjannut 20 vuotta aiemmin Cashista kertovan menestyselokuvan Walk the Line. Viisi Oscar-ehdokkuutta kerännyt elokuva muistetaan varsinkin Joaquin Phoenixin ilmiömäisestä pääroolista.

– Kuulin Dylanin ja Cashin olleen kirjekavereita, kun tein taustatutkimusta Walk the Linea varten. En ollut alun perin harkinnut lisääväni Cashia myös tähän elokuvaan, mutta saatuani kopiot kirjeistä Dylanin managerilta, päätin liittää Johnnyn mukaan. Ne olivat suurenmoisia kirjeitä, jotka kertoivat tämän vanhemman ja itsekin suuresti arvostetun muusikon ihailusta nuorempaa kollegaansa kohtaan.

Mangold kertoo kirjeiden ruokkineen Dylanin itsetuntoa ja vaikuttaneen hänen kehitykseensä taiteilijana.

– Cash oli myös oikeasti paikalla Newportissa ja kannusti Dylania uudistumaan ja rikkomaan rajoja. Hän myös lainasi kitaraansa Bobille, jolla tämä esitti akustisena viimeisen encore-kappaleensa It's All Over Now, Baby Blue sähköisen settinsä päätteeksi.

Ohjaaminen on uhkapeliä

Kuten Joaquin Phoenixille Walk the Linesta, myös Timothée Chalamet’lle povataan lähes varmaa Oscar-ehdokkuutta Dylan-elokuvan pääroolista. Mangoldille oikean näyttelijän valitseminen on aina uhkapeliä, jossa omat vaistot ja sisäinen ääni ovat ratkaisevassa asemassa.

– Uskon, että olisin hyvä uhkapeluri, ellen olisi ryhtynyt ohjaajaksi. Menestykseen tässä ammatissa tarvitaan riskinottokykyä ja sokeaa uskoa omiin päätöksiin, jotka syntyvät usein pelkän vaiston varassa. Minulla oli heti tunne Timothéesta, että hän olisi oikea valinta päärooliin. En pystynyt arvaamaan, kuinka loistava hän lopulta on, mutta tunsin sisuskaluissani, että hän on joka tapauksessa minun Bobini.

Mangoldin mukaan tuotannon viivästyminen viidellä vuodella koronan ja lakkojen vuoksi oli lopulta onni onnettomuudessa.

– Timothée pystyi käyttämään kaiken tuon ajan valmistautumiseen. Olipa hän sitten suklaan tai hiekkamatojen maailmassa, hänellä oli mukanaan kitara, huuliharppu ja muistiinpanot, joihin hän syventyi aina tilaisuuden tullen.

Hyvin kauan sitten kaukaisessa galaksissa

Yksi Mangoldin tulevista projekteista on Star Wars -elokuva Dawn of the Jedi, joka tapahtuu 25 000 vuotta ennen nykyistä Star Wars -universumia. Kuten jo nimestä voi päätellä, elokuva kertoo Jedi-ritarikunnan synnystä ja ensimmäisistä Voiman hallinneista jedeistä.

Mangold on saanut käytännössä vapaat kädet tehdä aiheesta millaisen elokuvan hän haluaa. Toisena käsikirjoittajana toimiva Beau Willimon tunnetaan etenkin House of Cards -sarjan luojana sekä Star Wars -sarjan Andor käsikirjoittajana.

– Pidän tärkeimpänä vapautta, jonka olen saanut projektin suhteen. Olemme ryhtyneet Beaun kanssa jo kirjoittamaan tarinaa, emmekä vielä osaa sanoa, mihin se vie meidät. Vastuu siitä, että saamme luoda Star Wars -kehyksen rajoissa jotain uutta ja alkuperäistä on suuri mutta inspiroiva.

Mangold kertoo, että on nuoruudestaan lähtien ollut kiinnostunut Star Wars -mytologian taustahistoriasta.

– Se, että tarina sijoittuu 25 000 vuoden päähän menneisyyteen, on itselleni merkittävintä. Kyseessä on alue, jota olen aina halunnut tutkia ja jopa haaveillut siitä. Jo teini-ikäisenä nähdessäni Star Wars -elokuvat ensi kerran, inspiroiduin pohtimaan niiden tarinallista alkuperää. En olisi ollut kiinnostunut tekemään elokuvaa, joka kahlitsee kertojansa liian tiukasti vallitsevaan tarustoon. Tuolloin et onnistu miellyttämään lopulta ketään, Mangold kuittaa.