Amerikkalaisohjaaja Charlie McDowell rakastui Suomeen: ”Elämäni paras kokemus”

Helsinkiläisen elokuvateatterin ulkopuolella on joulukuisena iltana säkkipimeää. Hyytävä tuuli saa ilman tuntumaan entistä kylmemmältä.

Voisi kuvitella, ettei kukaan haluaisi matkustaa Suomeen juuri tähän aikaan vuodesta. Elokuvateatterin sviitissä istuva yhdysvaltalaisohjaaja Charlie McDowell näyttää kuitenkin tyytyväiseltä.

– Suomessa kuvaaminen oli parasta, mitä olen kokenut. Myös kuvausryhmä oli paras, jonka kanssa olen työskennellyt. Toivon, että tämä kaikki välittyy elokuvasta, McDowell toteaa.

Elokuva on Tove Janssonin romaaniin pohjaava Kesäkirja, joka kuvattiin kesällä 2023 itäisen Suomenlahden rannikolla, muun muassa Kotkan ja Porvoon saaristoissa. Nyt McDowell on jälleen Suomessa osallistuakseen elokuvan kutsuvierasensi-iltaan Helsingissä.

– Kaipaan syvästi Suomea, ja olen aina iloinen, kun pääsen käymään täällä. Jopa talvella, vaikka tiedän, etteivät suomalaiset itse arvosta sitä, koska on niin kylmää, märkää ja pimeää. Mielestäni täällä on maagista mihin vuodenaikaan tahansa.

Nuoruuden suosikki

Kesäkirja on poikkeus McDowellin uralla, sillä ohjaajan edelliset elokuvat ovat olleet trillereitä kuten Netflixistä löytyvät The Discovery (2017) ja Windfall (2022). Janssonin romaani kuitenkin kolahti Charlielle jo parikymppisenä.

– Se herätti välittömästi muistoja lapsuudestani. Vietimme kaikki kesät itärannikolla Martha’s Vineyardin saarella sijaitsevassa talossa, jonne koko perhe kokoontui kerran vuodessa. Se oli hyvin samanlainen, monisukupolvinen kokemus kuin Kesäkirjassa kuvaillaan.

Romaani kertoo nuoren Sophia-tytön, isän ja isoäidin kesänvietosta pienellä Suomenlahden saarella. Kesän valoa ja kauneutta vasten tarina peilaa myös surun ja menetyksen teemoja.

– Luin kirjan uudestaan korona-aikana ja se herätti lisää tunteita ja ajatuksia. Tarina keskittyy kahteen olennaiseen asiaan ihmisen elämässä, perheeseen ja luontoon ja niiden väliseen yhteyteen. Tajusin, että haluan tehdä elokuvan juuri tästä aiheesta, McDowell sanoo.

Glenn fanittaa muumeja

Charlie myöntää, että romaanin kuuluisuus synnytti oman haasteensa. Vuonna 1972 julkaistu Kesäkirja on Muumi-kirjojen ohella Tove Janssonin tunnetuin kaunokirjallinen teos, joka on käännetty 26 kielelle. Saadakseen oikeudet McDowellin oli lennettävä Helsinkiin tapaamaan Sophia Janssonia, joka hallinnoi tätinsä töiden oikeuksia. Sophia on myös esikuva romaanin Sophia-tytölle.

– Tapasimme, ja jo puolitoista vuotta myöhemmin aloitimme kuvaukset. Olimme samaa mieltä, että isoäidiksi piti saada kuuluisa tähti, jotta elokuva saisi kansainvälistä huomiota.

Tove Janssonin äitiin pohjaavaan rooliin löytyi lopulta kahdeksankertainen Oscar-ehdokas Glenn Close, 77.

– Glenn oli ainoa vaihtoehto tuntemistani näyttelijöistä, joka voisi esittää roolia. Hän on asunut Mainen ja Montanan kaltaisissa paikoissa eikä edusta tyypillistä Los Angelesissa asuvaa Hollywood-väkeä. Uskoin, että hän ymmärtäisi hahmon ja ympäristön välistä suhdetta.

Close ei ollut lukenut Kesäkirjaa, mutta tiesi Janssonin ja tämän tuotannon.

– Hän fanitti muumeja ja oli innoissaan mahdollisuudesta päästä kuvaamaan niiden kotimaahan. Hän piti käsikirjoituksesta ja luki sen jälkeen myös romaanin. Soitimme yhden videopuhelun, jonka jälkeen hän oli jo matkalla Suomeen kuvaamaan elokuvaa.

Aikuisten kesäleiri

Sophiaa esittävä suomalainen Emily Matthews, 10, löytyi laajan koekuvausetsinnän kautta.

– Se oli iso prosessi, mutta Emilyn koenauha teki vaikutuksen jo alkuvaiheessa. Hän ei näyttele, vaan eläytyy rooliin kuin oikeassa elämässä. Emily on myös yllättävän syvällinen nuoresta iästään huolimatta. Hän pohtii asioita, eikä vain opettele roolisanoja ulkoa kuten useimmat lapsinäyttelijät. Hän ja Glenn löysivät myös nopeasti yhteyden keskenään. Se oli tärkeää, koska suurin osa kohtauksista tapahtuu juuri heidän välillään.

Charlie kertoo saaneensa paljon tukea päätöksilleen vaimoltaan Lily Collinsilta. Emily in Paris -sarjan tähti on myös yksi elokuvan tuottajista.

– Lily on itseni tapaan suuri Tove Jansson -fani. Hän halusi osallistua kuvauksiin, ei vain tuottajana, vaan tekemällä hieman kaikkea. Koko tuotanto tuntui välillä kuin aikuisten kesäleiriltä, jossa pidettiin hauskaa tekemällä töitä yhdessä.

Valon valtakunta

Kesäkirja-elokuva näyttää Suomen kauneimmillaan. Melkein jokaisesta kohtauksesta voisi kehystää valokuvapostikortin.

– Ei ole vaikeaa saada kesäistä Suomea näyttämään kauniilta. Kyseessähän on luonnostaan todella kaunis maa. Pitää olla vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan kameran kanssa. Varsinkin ympärivuorokautinen valo on jotain, mikä pitää kokea itse, jotta sen ymmärtää. Valoisuuden vuoksi oli vaikea erottaa vuorokauden aikoja toisistaan, mikä sai päivän kuvaukset tuntumaan kuin yhdeltä pitkäkestoiselta otolta.

Paljon aikaa myös Tanskassa viettänyt Charlie näkee Suomen poikkeuksellisena muiden Pohjoismaiden joukossa.

– Suomi on juuri kesällä hyvin erilainen kuin muut Pohjoismaat. Ohjaajana jouduin luopumaan kontrollista sään suhteen. Tajusin, etten voinut hallita sitä, mikä oli tavallaan hyvin vapauttavaa. Myös kieli, kulttuuri ja ihmiset tekevät Suomesta poikkeuksellisen. Tällä maalla on aivan oma DNA:nsa, joka on hyvin uniikki muihin maihin verrattuna.

Kuuluisat vanhemmat

Charlien voi katsoa syntyneen elokuva-alalle, sillä hänen vanhempansa ovat kuuluisat näyttelijät Mary Steenburgen ja Malcolm McDowell. Charlien toinen isä on puolestaan Hollywood-tähti Ted Danson, jonka kanssa Steenburgen avioitui vuonna 1995.

Voiko sanoa, että vanhempien elokuvaurat ovat vaikuttaneet Charlien kehitykseen ohjaajana?

– Olen varma, että he haluaisivat minun sanovan niin! Charlie nauraa.

Vakavoiduttuaan ohjaaja toteaa, että pitää vanhempansa yleensä erossa työstään.

– En edes näytä elokuviani heille ennen kuin vasta ensi-illassa. Toisaalta he ovat olleet aina hyvin suojelevia eivätkä ole ikinä yrittäneet vaikuttaa minuun ammatillisesti. Et voi kuitenkaan kätkeä taustaasi. Luonnollisesti olen kasvanut heidän elokuviensa parissa ja saanut niistä jonkin verran vaikutteita.

Charlie mainitsee esimerkkinä biologisen isänsä kuuluisimman elokuvaroolin Alexina Stanley Kubrickin vuoden 1971 mestariteoksessa Kellopeli appelsiini.

– Olin kuusitoistavuotias, kun näin Kellopeli appelsiinin ensi kerran. Se muokkasi suhdettani tarinankerrontaan vahvasti. Elokuva ja varsinkin isäni suoritus tekivät minuun suuren vaikutuksen. En nähnyt häntä enää isänäni, vaan erittäin monimutkaisena, pelottavana ja kiehtovana henkilöhahmona, jonka hän oli onnistunut luomaan kameran edessä.