Elokuva-arvio: 70 on vain numero on kiusallinen draama kliseisestä diivasta

Hannele Laurin tähdittämä draamakomedia kertoo siitä, ettei 70 vuotta ole ikä eikä mikään rakastua, unelmoida, nauttia elämästä ja korjata menneisyyden virheitä. Se kertoo myös naisesta, joka ei pysty hyväksymään ikäänsä. 

Laurin tulkitsema iskelmätähti, kovapintainen asennemuija Seija Kuula on vuosikymmeniä kestäneen artistin uransa jälkeen edelleen suosionsa huipulla. Biisintekoleirillä hän tapaa nelikymppisen Laurin (Mikko Nousiainen), jonka kanssa kehkeytyy romanssi. Suhde pidetään julkisuudelta piilossa, mutta Lauri esittelee Seijan äidilleen, joka sattuukin olemaan Seijan nuoruudenystävä. Naisten välit katkesivat aikoinaan katkerissa merkeissä. Äiti ei voi hyväksyä suhdetta, ja kynnyskysymykseksi nousee myös jälkikasvu, jota sekä Lauri että hänen äitinsä kovasti toivoisivat. 

Tarina on harmittavan höttöinen. Seijan anoppina nähtävä Marja Packalén on huippu, kuten aina, mutta niin valovoimainen kuin Hannele Lauri onkin, rooli jää ontoksi. Seija on kuin paksusti pakkeloitu kuori, joka aukoo suutaan lavalla. On kuitenkin erittäin ilahduttavaa nähdä Lauri ylipäätään elokuvan pääosassa, ja hänen karismansa tuokin elokuvalle toisen tähden. 

Draamakomedia. O: Johanna Vuoksenmaa. N: Hannele Lauri, Mikko Nousiainen, Marja Packalén, Misa Palander. (Suomi 2021). 102 min. 

70 on vain numero elokuvateattereissa 29.12. niissä maakunnissa, joissa elokuvateatterit saavat olla auki. Valtakunnalinen ensi-ilta on näillä näkymin 28.1.2022.