Antero Varovainen ja Onnenkivi -elokuva oli tekeillä 20 vuotta: "On surullista, ettei Jukka ehtinyt nähdä elokuvaa valmiina"

Julius (Emil Paloniemi) ahmii sarjakuvia ja vampyyrikertomuksia. Vilkkaan mielikuvituksen omaava poika tapaa Antero Varovaisen (Mikko Nousiainen), vampyyrin, joka asuu kaupungin laitamilla hylätyssä talossa. Hahmot ystävystyvät ja alkavat valmistaa Onnenkiveä, jonka ohje on Anteron isoäidin salaisesta reseptikirjasta. Julius haluaisi antaa kiven vanhemmilleen, jotka ovat eron partaalla. Juliuksen ja Anteron laboratoriokokeet takkuilevat, ja vanhempien välit rakoilevat. Lisäksi Juliusta mietityttää alakoulun aloitus.

Arto Halosen ja edesmenneen Jukka Itkosen käsikirjoittaman elokuvan rooleissa nähdään Mikko Nousiaisen lisäksi muun muassa Maria Ylipää, Mikko Töyssy ja Tuija Ernamo. Lasten rooleissa esiintyvät 9-vuotias Emil Paloniemi ja 12-vuotias Luna Huotari.

20 vuoden prosessi

Tarinan idea lähti liikkeelle jo kaksi vuosikymmentä sitten, Arton ja Jukan omien kokemusten pohjalta.

– Tämä on melkein ensimmäisiä juttuja, joita olen elämässäni halunnut tehdä. Tuolloin meillä ei ollut resursseja eikä uskottavuutta tehdä tällaista leffaa. Ajatus on kuitenkin kiehtonut pitkään, miten lapsen maailma ja mielikuvitus törmäävät tähän byrokratian ja protokollan maailmaan ja miten ne lopulta latistetaan osaksi sitä.

Arton saatua oman lapsen hänestä tuli lastenelokuvien suurkuluttaja. Seurattuaan oman poikansa elämää hän halusi palata tähän tarinaan yhdessä Itkosen kanssa. Ilman haasteita ei tämäkään elokuva syntynyt. Rahoitusta haettiin vuosia, mutta lopulta asiassa päästiin maaliin. Valitettavasti toinen käsikirjoittajista, Jukka Itkonen, menehtyi puoli vuotta ennen kuvausten alkua.

– Pitkässä hankkeessa pitää välillä saada poistua siitä, mutta kun se on jotenkin niin selkäytimessä, siihen on helppo palata. Tässä hankkeessa aikajänne oli hyvästä.

– On surullista, ettei Jukka ehtinyt nähdä elokuvaa valmiina. Työstimme kuitenkin yhdessä käsikirjotuksen ihan loppuun asti.

Ohjaajan laaja skaala

Artolla on laaja filmografia dokumenttien ja fiktioelokuvien saralla. Prinsessa-elokuvan myötä aukesi portti takaisin fiktioelokuvien tekemiseen. Ennen tätä hän koki, että hänet oli lokeroitu dokumenttiohjaajaksi. Artolle on kuitenkin oleellista pystyä tekemään molempia lajeja.

Tehtyään Prinsessa-elokuvan ja -musikaalin Artolle oli selkeää saada musiikkia ja tanssia myös tähän projektiin mukaan. Emil, joka nähdään pääroolissa, onkin aiemmin harrastanut tanssimista ja laulamista.

Kyseessä on ensimmäinen Halosen koko perheen elokuva. Lasten kanssa työskentelyssä ohjaaja koki hienoksi asiaksi sen, että heidän kanssaan voi luoda omanlaisen tavan toimia. Elokuvan lapsilla ei ollut aiempaa kokemusta tällaisista rooleista, joten oli tärkeää löytää tapa, miten toimia yhdessä. Lapset kertovat, että he saivat tehdä korkeintaan seitsemän tuntia töitä päivässä.

– Yllättävän paljon oli vapaa-aikaa. Yleensä pelattiin, leikittiin ja piirrettiin. Meillä oli lastenhuoneet siinä elokuvassa, siellä oli kiva olla, Emil kertoo.

– Vaikka päivät olivat pitkiä, ne tuntuivat aika lyhyiltä, Luna sanoo.

Roolitusprojekti oli pitkä. Yli 800 henkilöä haki elokuvan koekuvauksiin, ja lopulta 400 koekuvattiin. Ohjaaja tapasi näyttelijät useaan otteeseen roolitusprosessin aikana. Lisäksi aikuisnäyttelijöillä oli iso rooli lasten tukemisessa.

– Löytyi todella hyvä tapa prosessoida tätä, sellainen luontainen tapa.

– Kun kuvaukset loppuivat, oli hetki, kun halasimme Emilin kanssa, ohjaaja kertoo liikuttuneena.

– On ihana katsoa lasten heittäytymistä. He saattavat tehdä äärettömän hienoja kohtauksia, koska he elävät siinä hetkessä, eivätkä tiedosta niinkään virheitä, Mikko Nousiainen kertoo.

Onnenkivi kiertoon

Lapset kertovat, että parhaat jutut tulivat Mikko Nousiaisen, Mikko Töyssyn ja Arto Halosen suusta. Parhaat muistot ovat sen sijaan puumajasta, joka näkyy elokuvassa.

Jos Emil ja Luna saisivat onnenkiven, he antaisivat sen pois. Ystävät ja perhe tekevät molemmat näyttelijöistä onnellisiksi.

– No en itse asiassa tarvitse sitä. Antaisin sen jollekin, joka sitä tarvitsee, Emil kertoo.

– Meillä on kaikki hyvin, niin antaisin sen yhdelle kavereistani, Luna kertoo.

Näkökulma: Estonia-sarja on erittäin vakuuttava teos, joka ei herkuttele kauheuksilla

Antero Varovainen ja Onnenkivi saa ensi-iltansa 13. lokakuuta.