Katja Ståhlin juontama ohjelma Elämäni biisi voitti parhaan musiikkiviihdeohjelman palkinnon Kultainen Venla -gaalassa. Pitkän linjan juontaja uskoo ohjelman suosion salaisuudeksi sen, että ettei mitään samanlaista ole nähty aiemmin. Ohjelmassa on usein vieraita, jotka eivät ole niitä vakiokasvoja televisiossa.
– Aika harvoin esimerkiksi Hanna Nohynek avaa elämäänsä muuten, Katja viittaa THL:n ylilääkäriin, joka on ollut paljon julkisuudessa parin viime vuoden aikana.
Ohjelmassa kuultavat kappaleet menevät poikkeuksetta musadiggariksi vannoutuvan Katjan luihin ja ytimiin.
– Vaikka ne eivät olekaan elämäni biisejä, niin pelkästään se, että ne jysähtää voimakkaasti viiden metrin etäisyydeltä, hän kuvailee.
Vaikka Katja käykin sisäisesti eri tunteiden kirjoa, pystyy hän pitämään itsensä kasassa, eikä valtaisia tunteiden ryöppyjä katsojille näy.
– Olen sellainen, että vaikka itkisin, niin ei käy niin, ettenkö saisi sanottua asiaani. Minun tehtäväni on pitää ryhtiä, olla tukipilarina vieraille, koska tämä ei ole minun show. Ehkä se on sitten sitä ammattitaitoa, Katja pohtii.
Elämäni biisin katsojat saavat kuulla musiikkiesitysten lomassa nasevia, tilannekoomisia heittoja Katjalta. Taito on tullut verenperintönä hänen isältään.
– Eihän ne aina kauhean hauskoja ole, mutta ei niistä irtikään pääse!
Onko tullut tilanteita, joissa vastapuoli ei ole Katjaa ymmärtänyt?
– Aina ei ymmärretä, mutta sitten mennään eteenpäin. Jos joku ei tajua, niin ei sitä auta jäädä miettimään, hän jatkaa.
Katja on juontanut kuusi vuotta Radio Nostalgian iltapäivää. Nyt juontaja on uuden edessä, sillä hän irtisanoutui pitkäaikaisesta pestistään. Hän jättää kanavan tällä viikolla.
– Haluan tehdä jotain uutta, mutta en tiedä vielä mitä se on. Haluan vapauttaa kesän tyhjyydelle. Syksyllä alkaa taas Elämäni biisi, ja elän sillä hyvin syksyn. Sen jälkeen pitää jotain muuta tehdä.