Taksikuski, Kuin raivo härkä vai The Irishman? Sudenpesä, Casino vai Mafiaveljet?Jokaisella on suosikkinsa Martin Scorsesen ohjauksista, jotka muodostavat yhden tärkeimmistä kokonaisuuksista modernin elokuvataiteen historiassa.

Marraskuussa 80 täyttänyt Scorsese on elokuvallinen luonnonvoima, jonka teokset leikkaavat amerikkalaisen psyyken läpi tavalla, josta moni ohjaaja voi vain haaveilla. Scorsesella on myös häikäisevä kyky uudistua – ilman, että yksikään hänen töistään näyttäisi miltään muulta kuin tunnistettavasti Martin Scorsese -elokuvalta.

New Yorkin Queensissa 17. marraskuuta 1942 syntyneen Scorsesen juuret ulottuvat Sisiliaan, josta hänen isänsä suku on kotoisin. Amerikanitalialaisuus näkyy vahvasti monissa Scorsesen elokuvissa, joissa se määrittelee arvoja myös järjestäytyneen rikollisuuden maailmassa.

Modernin mafiaelokuvan mestarina pidetyn Scorsesen ote aiheeseen on suorempi ja kesyttömämpi kuin esimerkiksi Francis Ford Coppolan ja lähes oopperamaisten Kummisetä-elokuvien. New Yorkin Pikku-Italian rauhattomille kaduille sijoittuva Sudenpesä (1973) on enemmän taltiointi Scorsesen omasta kasvuympäristöstä ja sen parissa havainnoiduista henkilöistä kuin suoraviivainen mafiadraama. Se tarjoaa kuitenkin alustan, jolla myöhempien elokuvien hahmot ovat siinneet.

Sisäkuvia mafiasta

Mafiaveljet (1990) on raadollisuudessaan peittelemätön kuvaus keskiluokkaisen gangsterin noususta ja tuhosta sekä amerikkalaisen unelman verisemmästä versiosta – elämäntyylistä, joka juovuttaa vallasta, rahasta ja luvasta tehdä mitä vain. Ruohonjuuri- ja keskitason gangsterikuvausten jälkeen Casino (1995) vei kehityksen loogiseen päätökseen kuvaamalla Las Vegasia kulissien takaa hallinnutta mafiaimperiumia ja sen keskeisiä pelaajia. Puitteiltaan suurin ja komein koko ”trilogiasta”, kolmetuntinen Casino on kuin korruption ja väkivallan pilareille rakennettu ooppera, joka kulkee eeppisesti kohti lopun tuhoa.

Loppu ei kuitenkaan tullut kunnes vasta 2019, kun Scorsese sai viimein toteuttaa pitkään haaveilemansa The Irishmanin. Netflixin rahoittama tarina mafian ja amerikkalaisen ay-liikkeen suhteesta ja Jimmy Hoffan murhasta on monella tapaa täydellinen kulminaatio niistä teemoista ja hahmoista, joita Scorsese oli käsitellyt elokuvissaan jo 50 vuotta.

New York, New York

New Yorkilla on lähtemätön paikka Scorsesen elokuvataiteessa. Taksikuskissa (1976) sen tunnustettu kovuus ja rappio toimivat mielen hajoamisen kenttänä – psykologisen paineen kasvattajana, joka puskee Travis Bicklen katarttiseen verilöylyyn. Broadway-perinteelle ja Hollywoodin klassikkomusikaaleille kumartava New York, New York (1977) on visuaalisesti häikäisevä mutta emotionaalisesti synkkä kuvaus laulajan ja saksofonistin tuhoontuomitusta rakkaussuhteesta. Samalla se on tarina jazzista ja sen tekijöistä ja rakastajista tiettynä ajanjaksona maailman kuuluisimmassa kaupungissa.

Modernin suurkaupungin henkinen kuluttavuus käy päälle psykedeelisessä Bringing Out the Deadissa (1999), jossa Nicolas Cage esittää loppuunpalanutta ambulanssikuskia 1990-luvun alun New Yorkissa. Psykodraaman ja New York -kuvauksen välillä tasapainoilee lopulta myös amerikkalaisen ahneuden ja moraalittomuuden räjähtävä muotokuva The Wolf of Wall Street (2013), josta tuli paradoksaalisesti Scorsesen uran kaupallisesti menestynein elokuva.

Lue myös: Uskoisitko? Harrison Ford täytti jo 80 vuotta – aloitti uransa vaatimattomasti puuseppänä

Leikillisimmillään suhteessaan kotikaupunkiinsa Scorsese on elokuvassa Illasta aamuun (1985). Yhden yön aikana Sohon sokkeloisilla kaduilla tapahtuva kirjaimellinen kujanjuoksu yhdistelee herkullisesti mustaa komediaa ja lähes surrealistista kaupunkisatua. Gangs of New York (2002) on puolestaan kaupungin 1800-luvun väkivaltaiseen historiaan sukeltava spektaakkeli, jonka kuvaamista Scorsese suunnitteli ensi kerran jo yli 40 vuotta sitten.

Robert De Niro

Scorsesen parhaat elokuvat ovat syntyneet läheisessä yhteistyössä näyttelijä Robert De Niron kanssa. Näistä Taksikuskia tai etenkään Kuin raivoa härkää (1980) ei voisi edes kuvitella ilman De Niron lihaksi tulevaa pääosaa. Usein Scorsesen parhaaksi elokuvaksi äänestetty muotokuva mestarinyrkkeilijästä yökerhojen kehäraakiksi romahtavasta Jake La Mottasta on itsetuhoisen ihmisen raivoisa mutta elegantti syväluotaus, joka toi De Nirolle Oscarin.

Ikimuistoinen on myös Rupert Pupkinin rooli aliarvostetussa mestariteoksessa Koomikkojen kuningas (1983). Taitavasti komedian viittaan naamioituva elokuva on todellisuudessa viiltävä kuvaus mainetta fanaattisesti janoavan ihmisen todellisuuspakoisesta maailmasta ja siitä, miten halpa ja naurettava maineen hinta lopulta on.

De Niro tekee yhden huippurooleistaan myös Cape Fearin (1991) hirviömäisenä Max Cadyna. Scorsesen uusintaversio 1960-luvun alun noir-trilleristä on realistinen kauhutarina kostosta ja sovituksesta, joka nousee loppua kohti lähes raamatullisiin mittoihin.

Lue myös: Kansainvälisten Oscareiden lyhytlista julki – Tytöt tytöt tytöt ei päässyt jatkoon, mutta mukana on suomalainen osatuotanto

Krusifiksin varjossa

Uskonto ja katolisuus ovat olleet läsnä Scorsesen elokuvissa alusta lähtien. Ohjaajan alter ego Sudenpesässä, Harvey Keitelin Charlie, haastaa uskonsa suhteessa ympärillä vallitseviin vietteihin, seksiin ja rikoksiin. Eikä Charlien mukaan syntejä soviteta kirkossa, vaan kadulla. Kommentin voi ymmärtää myös Scorsesen omaksi irtautumiseksi papinurasuunnitelmista. Teini-ikäisenä pappisseminaariin osallistunut Scorsese pohti vakavissaan kirkollista uraa, kunnes intohimo elokuvaan voi voiton.

Scorsesen uskonnollisimmat elokuvat syntyivät kuitenkin vasta vuosia myöhemmin. Nikos Kazantzakisin romaaniin pohjaava Kristuksen viimeinen kiusaus (1988) oli kohuteos, jota ohjaaja oli yrittänyt saada tuotantoon jo 1970-luvulta lähtien.

Elokuvan valmistuttua ohjaaja sai tutulta papilta lahjaksi Shûsaku Endôn romaanin Silence, jossa kaksi 1600-luvun portugalilaista jesuiittaa lähtee etsimään kadonnutta oppi-isäänsä Japanista. Vasta 2016 valmistuneessa elokuvassa Scorsese tutkii järkähtämättömällä tarkkuudella henkilökohtaisen uskon ja vakaumuksen kriisiä olosuhteissa, jotka haastavat väkivaltaisesti mielen ja ruumiin.

Scorsese-elokuvat suoratoistopalveluissa:

The Band: The Last Waltz (Yle Areena)
Bringing Out the Dead (Disney+)
Cape Fear (Prime Video)
Casino (HBO Max)
The Departed (HBO Max)
The Irishman (Netflix)
Koomikkojen kuningas (Disney+, Elisa Viihde Viaplay)
Kundun (Elisa Viihde Viaplay)
Lentäjä (Elisa Viihde Viaplay, Netflix)
Mafiaveljet (HBO Max)
Rolling Thunder Revue (Netflix)
Shine a Light (Elisa Viihde Viaplay)
Silence (Elisa Viihde Viaplay)
Suljettu saari (Elisa Viihde Viaplay, Netflix, Prime Video)
Taksikuski (Elisa Viihde Viaplay)
The Wolf of Wall Street (Elisa Viihde Viaplay, HBO Max, Netflix)