Yksi puhelu kuumana kesäpäivänä muutti laulaja Matti Eskon elämän: ”Muistan sen varmasti aina!”
Kesä 1986 oli tuolloin nelikymppiselle laulajalle Matti Eskolle jopa liian rauhallista aikaa. Ura tuntui polkevan paikoillaan.
– Mietin sinä kesänä, että meikäläinen tarvitsisi hitin, Matti Eskonniemi, 72, muistelee Seiskalle yli 30 vuotta myöhemmin.
– Ja niinhän siinä kävi, että yhtenä päivänä puhelin pärähti soimaan. Muistan sen puhelun varmasti aina. Oli kaunis, kuuma kesäpäivä.
Puhelu toi juuri sen, mistä laulaja oli haaveillut.
Muistatko vielä?! Iskelmäkokoelmasta kasvoi käsite – näin Finnhits iski kultasuoneen!
Langan toisessa päässä oli maineikas säveltäjämuusikko Esa Nieminen, jolla oli Matti Eskolle aluksi aika tavanomaiselta kuulostanut työtarjous: Elovena-kaurahiutaleille oltiin tekemässä televisiomainosta, jonka tunnussävelmälle tarvittiin tulkitsija.
– Esa oli jo penkonut läpikotaisin kaikki kotimaiset laulajat, kunnes oli muistanut meikäläisen vuoden 1977 Syksyn Sävelestä. Hän lähetti minulle C-kasetin, jossa oli lyhyt laulunpätkä ja pyysi sitten piipahtamaan studiolla, Matti Esko kertaa.
– En olisi voinut ikinä kuvitella, mihin se johtaisi. Luulin meneväni laulamaan vain mainoslaulua, mutta se poikikin jotain paljon enemmän.
Ajalle tyypillisesti mainoksissa oli tuolloin usein esiintymässä jokin ammattikunta. Kaurahiutaleillaan miehekkääseen kohderyhmään tähdännyt Elovena oli valinnut kasarikampanjansa sankarihahmoksi rekka-auton kuljettajan.
Puoliminuuttisen mainospätkän kappale oli kantrihenkinen iskelmä, jonka sävel oli tarttuva.
– Kappaleen oleellinen sanoma oli, että ”Mikä pitää miehen tiellä?” Ilmeisesti se sopi äänelleni, sillä yhtäkkiä Esa ilmoitti tekevänsä puolen minuutin mainospätkästä kokonaisen biisin!
– Sehän natsasi justiinsa!
Tuottajavelho tiesi mitä teki, sillä kokonainen kappale osoittautui jättihitiksi.
Matti Eskon levyttämä Rekkamies on sementoinut paikkansa iskelmäklassikoiden joukossa.
– Levyttäessä tuntui siltä, että kappale oli tavallaan valmiiksi laulettu – että ihan kuin olisin tehnyt sen ennenkin. Se oli jännä tunne, ja laulaessani kaikki vaikutti ikään kuin pysähtyvän siellä studiossa. Aika kummallisia juttuja!
– Myöhemmin mietin, että ei saateri, onpa hieno biisi. Ja kuinka ollakaan, siitä tuli klassikko. Sen teho ei ole hävinnyt mihinkään, vaan ihmiset muistavat sen vieläkin, Matti kertoo kohta 35-vuotiaasta hitistään.