Syöpäsairas Janita Lukkarinen haluaa toteuttaa viimeisen toiveensa – ”Toivon, että olisi vielä kolme viikkoa elinaikaa!”
Tosi-tv-kaunotar Janita Lukkarisen, 26, haave joulunvietosta kotona läheisten kanssa jäi toteutumatta, sillä uusiutunut syöpä aiheutti vakavan kipukohtauksen vain päivää ennen aattoa. Kohtauksen seurauksena Janita vietiin ambulanssilla sairaalahoitoon.
Heti vuoden vaihduttua Janita kuljetettiin sairaalan syöpäosastolta ambulanssilla saattohoitoon Helsingin Terhokotiin.
Täällä minun on hyvä kuolla! Seiska vieraili Janita Lukkarisen luona saattohoitokodissa
Elvytyskiellon ja palliatiivisen hoidon myötä Janitalle on selvää, että aika ja vaihtoehdot ovat käyneet vähiin.
– Toivon, että minulla olisi vielä kolme viikkoa elinaikaa, että ehdin toteuttaa viimeisen toiveeni. Haluan laulaa videolle kappaleita, joiden toivon lohduttavan läheisiäni sitten, kun olen poissa.
Janita on laatinut listan kappaleista hänen ja läheisten ihmisten yhteisiin hetkiin.
– Aion laulaa ainakin äidille, isälle ja sisaruksille. En ole varma, onko niin kaunista laulua olemassakaan, jonka voisin omistaa äidilleni. Laulan ainakin Lauri Tähkän Mä en pelkää ja Kaija Koon Minun tuulessani soi.
– Pikkuveljelleni laulan tietenkin Pikkuveljen ja Kulkuriveljeni Jan.
Syöpäsairas Janita Lukkarinen järkyttyi sairaalassa – lääkäri määräsi elvytyskiellon!
Janita luettelee kymmeniä valitsemiaan lauluja, joista viimeinen on Tommi Läntisen Via Dolorosa.
– Nämä viimeiset kaksi vuotta ovat olleet minulle kärsimysten tie, Janita huokaisee.
Janitan huoneen edustalle kertyy vierailuvuoroaan odottavia ystäviä ja sukulaisia.
– Vaikka olen todella väsynyt, on ihanaa nähdä minulle tärkeitä ihmisiä, Janita sanoo.
Hän kertoo valmisteluistaan, jotka helpottavat ajatusta elämän päättymisestä.
– Olen järjestänyt äidilleni sellaisia ihmisiä ympärille, jotka auttavat häntä ja joilta hän voi kysyä neuvoa. Nyt mä saan mennä!
Äiti Jaana Lukkarinen katsoo vuoteella lepäävää tytärtään kyyneleet silmissään.
– Janita on organisoija. Vieläkin hän saattaa sanoa myöhään illalla, että anna läppäri, niin järjestetään asioita, vaikka onkin aivan väsynyt. Tahtoa on enemmän kuin jaksamista.
On selvää, etteivät voimat enää riitä kaikkeen, mitä Janita haluaisi ehtiä tehdä.
– Olisin halunnut vielä kirjoittaa elämäkerran äidin kanssa. Voimat kuitenkin vähenevät, ja tiedän, ettei tässä ole enää paljoa aikaa jäljellä, Janita huokaisee.