Masku-sohvaimperiumin omistaja, miljonääriliikemies Toivo ”Topi” Sukarin, 66, kattohuoneistosta avautuu henkeäsalpaavat näkymät Turun ylle. Vanha pääkaupunki linnoineen ja aurinkoa heijasteleva meri maalaavat maisemaa, joka saa Nadja Sukarille, 50, hymyn huulille. Ulappaa katsellessaan hän pohtii ihmeellistä elämäänsä.

– Synnyin Kazakstanissa Uralskin kaupungissa, lähellä Venäjän rajaa. Lapsuuteni oli onnellinen, sillä meillä oli aina riittävästi ruokaa. Olin itsenäinen tyttö. Osasin jo kuusivuotiaana keittää puuroa, laittaa letit ja lähteä itse kouluun, kaunotar muistelee.

– Vanhemmat luottivat minuun hyvin paljon. En viettänyt paljon aikaani kotona, vaan mieluummin puistossa kavereiden kanssa. Siihen aikaan ei ollut puhelimia, mutta silti aina tultiin ajoissa kotiin syömään.

Topi Sukari hemmottelee Nadja-rakastaan Suomen kalleimmassa hotellissa – varsinainen synttärilahja jätti kuitenkin hampaankoloon: Rouvalle ei kelvannut!

Neuvostoajan kasvattama Nadja aavisteli jo varhain, ettei hän tulisi jäämään loppuelämäkseen alun perin kasakkien perustamaan karuun teollisuuskaupunkiin.

– Tunsin jo pikkutyttönä, että minun pitäisi olla kaukana sieltä. Julistin aina, että tulisin vielä lähtemään Uralskista. Siksi minua vitsailtiin kotona ulkomaalaiseksi. Olin hyvin utelias ja usein aivan omissa maailmoissani, kun haaveilin matkustelusta.

– Lähdin kotoa lopulta 16-vuotiaana. Pääsin opiskelemaan Vilnan yliopistoon suoraan yläasteen jälkeen, mikä oli uskomatonta. Toki minun piti tenttiä päästäkseni sinne, mutten silti voinut uskoa, että todella tein sen. Se oli hienoa aikaa ja todella suuri elämänmuutos.

Tästä syystä Topi Sukarin tarjoama synttärilahja ei kelvannut Nadja-vaimolle: Kuin olisin istunut lattialla!

Nuorelle Nadjalle eksoottinen Liettua oli seikkailu maailmanääriin – olkoonkin, että tuohon aikaan koko Baltia oli Kazakstanin tavoin osa Neuvostoliitoa.

– Neuvostoliiton alueet olivat meille koko maailma. Mitään muuta ei ollut olemassakaan. Vasta Liettuassa opiskellessani ymmärsin, että lähellä sijaitsi sellainenkin valtio kuin Suomi. Ajattelin, että olisi hienoa päästä käymään siellä, mutten uskonut sen onnistuvan.

Kohtalo puuttui kuitenkin peliin. Valmistuttuaan myöhemmin kemian maisteriksi näyttävä uranainen tapasi Pietarissa tulevan suomalaisen aviomiehensä, jonka kanssa muutti Heinolaan. Nyt Nadjalle tulee kuluneeksi jo 24 vuotta Suomessa.

– Pietarin jälkeen Heinola oli todella pieni mutta mukava kaupunki. Sen vehreys, puistot ja kaunis joki muistuttivat lapsuudestani Kazakstanissa.

Topi ja Nadja Seiskan Siivet suussa -sarjassa: