Suomessa on hiihtokeskus, jonka kuuluisasta baarista selviää ilman seuralaista "vain ilmastointikanavia pitkin" - Kalle Palander täräyttää mielipiteensä kotimaisista hiihtokeskuksista: "Siellä on v***u piru irti!!!"
Alppihiihdon maailmanmestari Kalle Palander on hinkannut pienempiä ja suurempia mäennyppylöitä koko ikänsä. Suomen menestynein miesalppihiihtäjä syöksyi aikoinaan aktiiviuransa aikana ympäri maailmaa toinen toistaan jyrkempiin rinteisiin, mitään koskaan pelkäämättä.
Silti myös kotimaan kumpareet ovat tuttuja Tornion suurmiehelle. Tavallisten tallaajien suosimasta laskettelusta Kalle ei tosin ole koskaan saanut sen kummempia kiksejä. Nykyään hän viihtyykin paremmin baaritiskillä kuin rinteessä.
– Tykkään kyllä hiihtokeskuselämästä, tämähän on ihan helvetin siistiä. Mutta monoja en kaipaa enää pätkääkään. Nehän puristavatkin ihan v***sti! Kyllä mä olen jätkät laskuni laskenut, hän hymähtää Seiskan reportterille Levillä sijaitsevassa pubissa.
Kaikesta huolimatta Kallelta löytyy kokemuksen tuomaa syvää rintaääntä kertomaan omat, värikkäät mielipiteensä kotimaisista laskettelurinteistä – ja hiihtokeskuksista ylipäänsä. Tässä ovat Kallen suosikkirinteet!
"Kirjoitin ylioppilaaksi Kuusamon lukiosta keväällä 1989, mutta kosteat ylioppilasjuhlat pidettiin kotona Torniossa. Levillä alkoi tietysti heti seuraavana päivänä rankka laskuleiri, jonne saavuin aivan karmeassa kanuunassa. Muistan, miten koutsi nauroi, että ”Jahas, Palander tullut sitten leirille!” Silloin meinasi kyllä hiihtohississä laatta lentää.
Kävin Levillä ensimmäisen kerran 1980-luvun lopulla. Silloin täällä oli vain yksi surullinen nakkikioski ja muutama kämänen rivitalo. Tämä oli niin pieni paikka. Tämä keskusta on siis aika uusi, ei mikään vanha. Sitten meni pidempi pätkä etten käynyt täällä, kun ei täällä ollut junnukisoja. Enkä myöhemminkään ikinä tykännyt Black-rinteestä, vaan ennemminkin vaikeammista rinteistä.
Onhan tämä nykyään helkkarin makea paikka. Maailmanluokan meininki, ei kyllä tarvitse yhtään hävetä tuoda tänne maailmacupin laskijoita. Uudehkosta alppikylästä tulee mieleen vähän jenkkimeininki, toki hivenen pienemmässä mittakaavassa.”
”Rakas kotirinteeni. Hinkkasin sitä mielettömästi, kun siirryin Ounasvaaran Hiihtoseuraan. En tosin ole koskaan lasketellut siellä, treenannut vain. Se siellä ainakin onnistuu helvetin hyvin! Tykkään muutenkin Rovaniemestä – se on niin kiva paikka, ettei mitään järkeä. Onhan se kuitenkin ihan oikea kaupunki. Treenaaminen onnistuu kyllä, ei sinne laskettelemaan lähdetä.”
”Kaveri omistaa paikan, joten pakko vähän mainostaa. Vähän hassua kehua, mutta onhan se hieno. Siellä tulee vietettyä jonkin verran aikaa, sillä sijainti on hyvä. Vihtiin on investoitu paljon rahaa, sinne tehty uusia rinteitä ja ylhäälle nätti kahvila.”
"Ei kovin iso, mutta sitäkin jyrkempi rinne. Se on myös Andres Romarin ja Sami Torstin kotirinne. On se kyllä käsittämätöntä miettiä, millaisista nyppylöistä kovia suomalaislaskijoita oikein tulee!
Olen kerran itsekin laskenut siellä yhdessä sponsoritapahtumassa. Siihen liittyy hauska juttu: vedin silloin lainasuksilla, ja potkaisin startissa niin kovaa, että toinen suksi lensi jalasta. Laskin siis yhdellä suksella koko radan läpi."
”Huomattavasti lähempänä sydäntäni kuin vaikkapa Himos näistä etelän rinteistä. Tahko on kyllä kiva! Olen ollut siellä paljon, ja sieltä löytyy kivaa meininkiä ja kovia bileitä.
Ja se Pehkubaari siellä ylhäällä… Siellä on v***u piru irti! Huhhuh. Sieltä ei pääse ilman seuralaista ulos kuin ilmastointikanavia pitkin. Se savolainen tunnelma on kyllä hauska. Tykkään toki lappilaisesta meiningistäkin, mutta täällä törmää niin paljon etelän väkeen. Siinä savolaisessa lupsakkuudessa on sitä jotain.”
”On todella hieno – ja tarkoitan sitä nyt kokonaisuutena Ylläsjärvi ja Äkäslompolo mukaan lukien. Molemmat ovat helkatin hienoja paikkoja. Pitkiä, kauniita rinteitä ja ehdottomasti Suomen isoin kohde laskemiseen.
Nykyään sieltä löytyy myös ravintolatarjontaa, löytyy todellakin! Me torniolaiset kävimme paljon Ylläksellä. Jotkut jopa Pallaksella.”
”Rukaa ja Leviä verrataan aina keskenään, mutta se on vähän turhaa. Ehkä sen voisi kiteyttää niin, että Leville lähtiessä ei välttämättä oteta edes suksia mukaan, mutta Rukalle otetaan varmasti. Ruka no siis laskijoiden suosiossa. Hyvät rinteet ja itselleni aikoinaan se ykköspaikka, sillä omistin mökin Rukalla, missä myös tuli treenattua paljon.
Se oli aikoinaan kaikki kaikessa, vietin Rukalla eniten aikaa kilpaurani aikana, mutten nyt enää vähään aikaan. Samantyylinen muttei ihan yhtä iso. Täällä on vähän pidempiä rinteitä, mutta muutoin vaikea verrata.”
”Totta kai Luosto on mainittava myös! Pitäisi olla hieno paikka, mutta eipä ole tullut koskaan laskettua siellä. Valitettavasti olen käynyt siellä vain kerran, ihan pikkupoikana.”
”Siellä on hyvä draivi päällä, mutta enemmänkin treenipaikka. Käsittääkseni sitä rakennetaan kilpaurheilukeskukseksi.”
”Lahden Hiihtoseuran keskus. Helvetin hieno sisääntulo, kiva punainen rakennus ja Vesijärvi näkyy. Ei ole tullut juuri laskettua, mutta on se kyllä makea paikka.”
”Siellä on ihan järjetön saunamaailma! Olin siellä turistina pari vuotta sitten ja varmaan kahdeksan sauna. Olin että mitä ihmettä, aivan huikea yllätys. Ja vielä yllättävän hyvät rinteetkin. Mieluisa yllätys.”
”Se on ihan ykköspaikka lähin keskus Helsingistä. Kirkkonummella. Se on rakentunut lapsiperheiden ympärille, eli ei löydy bisseä eikä siten myöskään afteriä. Heino linjaus ja arvostan sitä, mutta meikäläiseen s tietysti sattuu.”