Hyppää pääsisältöön
Rikostoimittaja Harri Nykänen analysoi Aarnio-oikeudenkäyntiä: Syyttäjä uskoo rikollisia, ei poliiseja!

Rikostoimittaja Harri Nykänen analysoi Aarnio-oikeudenkäyntiä: Syyttäjä uskoo rikollisia, ei poliiseja!

Syyttäjä Mikko Männikkö totesi pari viikkoa sitten huumeoikeudenkäynnin loppulausunnossaan Jari Aarniosta:

- Syyllisyydestä ei jää epäselvyyttä.

En tiedä, onko Jari Aarnio syytön vai onko hän syyllinen. Olen silti eri mieltä kuin syyttäjä, minusta Aarnion rikostutkinnassa ei paljon muuta olekaan kuin epäselvää. Tässä selkeimmät esimerkit.

 

 

Pasilan mies

Syyttäjällä on teoria, jonka mukaan Aarnio on Pasilan mies, eli niin sanotun tynnyrihuumejutun keskeinen junailija. Todisteena pidetään puheluita, jotka on soitettu tutkintakäytössä olleella puhelimella rikollisille. Kymmenkunta Aarnion alaista on todistanut että kyseinen puhelin on ollut muidenkin käytössä. Jos 10 poliisin todistus ei riitä, niin mikä riittää?

Sen lisäksi puhelinten paikantumistiedot ovat arpapeliä. Kaikki teorian kolme keskeistä paikkaa, Aarnion koti, huumetutkijoiden "piilokonttori" Rahakamaritorin vieressä ja Pasilan poliisitalo mahtuvat halkaisijaltaan parinsadan metrin ympyrään.

Kaikista niistä soitetut puhelut paikantuivat yleensä samaan mastoon. Mistä syyttäjä voi niin varmasti tietää, missä kukin puhelin on ollut ja kuka on puhelinta käyttänyt, puhumattakaan siitä, missä tarkoituksessa puhelu on soitettu? Onko hankittu vihjetietoa vai junailtu huumeita? Ei voikaan tietää, sillä kyse on vain teoriasta nimeltä Pasilan mies.

Syyttäjän mukaan väite, että puhelimia on säilytetty piilokonttorissa, on ”täysin epäuskottava.” Miksi? Piilokonttori oli aivan luonteva säilytyspaikka. Eräs piilokonttorin poliiseista kertoi minulle, että siellä oli kottikärryllinen puhelimia.

Syyttäjän lähtö-olettamaa voisi verrata siihen, että poliisi epäilisi palomiestä pyromaaniksi, koska tämä on tavattu niin usein palopaikalla. Hyvä poliisi pitää yhteyttä rikollisiin ja hankkii mahdollisimman laajan tiedottajaverkon.

 

Raha

Vahvin näyttö Aarniota vastaan on hänen rahankäyttönsä ja pihaltaan löytynyt rahakätkö. On vaikea uskoa, että joku huumerikollinen olisi valmis uhraamaan yli 60 000 euroa käräyttääkseen Aarnion. Jos kuitenkin laajentaa kohteeksi koko huumetoimiston, niin uhraus ei enää tunnu suurelta hyötyyn nähden. Tutkinnan seurauksena maan tehokkain huumerikosten tutkintayksikkö on päreinä, samoin sen ylivoimainen tiedottajaverkosto.

Syyttäjän mukaan Aarniolla oli lisäksi vuosina 2005-2013 käytössään yli puoli miljoonaa euroa, jonka alkuperä on epäselvä.

Syyttäjä Männikkö totesi:

- Suuri käteisvarojen määrä on kovaa näyttöä siitä, että Aarnio on syyllistynyt tämän (huumerikoksen) tyyliseen rikokseen. 

Päärikos, eli tynnyrijuttu tapahtui kuitenkin vasta 2011 eli syyttäjän mielestä Aarnio sai huumerahaa vähintään viisi vuotta aikaisemmin kuin teki huumerikoksen, josta häntä epäillään. Syyttäjä ei tätä ihmettele, vaan pitää sitä vain kohdentamisongelmana.

Aarnio on selittänyt rahavarojaan lahjoituksella, jonka sai 2000-luvun alussa liikemies Heikki Tammiselta. Kolme poliisia - Kari Tolvanen, joka on myös kansanedustaja, Paavo Selin ja virolainen huumepoliisi - ovat todistaneet, että Aarnio tunsi liikemiehen ja teki tälle ison palveluksen. Tamminen kertoi myös olevansa kiitollisuudenvelassa Aarniolle. Syyttäjän mukaan ei silti ole uskottavaa, että Aarnio on tuntenut Tammisen tai saanut rahaa tältä.

 

Valehtelevatko kaikki poliisit - ja miksi?

Fakta on, että Tammisen vaimo nosti pankista 1,2 miljoonaa samoihin aikoihin kuin rahalahjoitus tapahtui. Vaimo vei rahat sairaalaan miehelleen, joka kertoi antavansa ne liikeystävilleen. Tieto löytyy verottajan selvityksistä.

Tamminen oli kiitollisuudenvelassa ja teki kuolemaa. On aivan uskottavaa antaa rahat henkilölle, jolta on saanut apua. Jollekin hän ne joka tapauksessa antoi.

 

Maakätkö

Rahakätkö taas herättää monia kysymyksiä. Esimerkiksi sen, että vaikka kyse oli yhdestä jutun tärkeimmästä todisteesta, se tutkittiin todella huonosti. Rahoista kyllä etsittiin dna:ta ja sormenjälkiä ja niitä myös löytyi, ei tosin Aarnion. Sen sijaan rahaämpäristä ei otettu siitepöly-, home- tai muitakaan näytteitä. Niiden avulla olisi ehkä voitu selvittää, mihin vuodenaikaan ja koska ämpäri oli kätketty maahan. Edes niin keskeistä tekijää kuin kätkön syvyyttä maanpinnasta ei mitattu. Kuitenkin sen avulla olisi ehkä voitu osoittaa, oliko kätkö kaivettu vasta Aarnion pidätyksen jälkeen.

Outoa on myös se, että Aarnio kätki rahat poikansa omistamalle tontille, samoin se, että hän jätti rahat maahan, vaikka tiesi jo puoli vuotta ennen etsintää, että hänen tekemisiään tutkitaan ja kotietsintä oli odotettavissa.

Syyttäjän mukaan kätkö oli ammattimaisesti tehty. Ei ollut. Rahat oli heitetty sangon pohjalle sellaisenaan. Käytännössä kaikissa poliisin löytämissä maastokätköissä rahat on suojattu vielä muovikääreellä, muuten kosteus ja home saattavat turmella ne. Lisäksi rahasangossa oli metallisanka, joten sen olisi löytänyt helposti metallinpaljastimella.

 

 

Huumeorganisaatio

Syyttäjän mukaan Aarnion huumeorganisaation ydinjoukkona oli kaksi huumeidenkäyttäjää ja kaksi tunnettua rikollista.  Tehokkaimmistakin huumeorganisaatiosta on alkanut kulkea vihjetietoa vuodessa parissa - tästä ei, vaikka syyttäjä uskoo liigan toimineen yli 10 vuotta. Lisäksi kaikki sen jäsenet ovat poliisin vanhoja tuttuja ja molemmat naiset ja jutussa jo tuomittu Raine Sievälä myös Aarnion tietolähteitä.

Tutkinnan yhteydessä on kuultu monia Aarnion alaisia, joukossa useita maan parhaita huumetutkijoita. Yksikään heistä ei ole saanut minkäänlaisia vihjeitä siitä, että heidän esimiehensä olisi mukana missään jättimäisessä huumesalakuljetuksessa. Ja vaikka alaiset suojelisivatkin Aarniota, tällaista tietoa eivät ole saaneet myöskään krp tai muiden kaupunkien huumetutkijat. Kuitenkin Aarnion tekemisiä tutkittiin jo 2007-2009, kun hän oli epäiltynä virkarikoksista. Aarnio voitti jutun.

 

Syyttäjän objektiivisuus

Oikeusministeriön verkkosivuilla todetaan: ”Syyttäjän on oltava objektiivinen. Hänen on otettava tasapuolisesti huomioon myös se selvitys, jota esitetään rikosepäilyjä vastaan.” Aarnio-jutussa syyttäjä näyttää unohtaneen tämän. Poliiseja hän ei usko, mutta rikollisia sitäkin enemmän, heitäkin tosin valikoiden. Kun yksi jutun tähtitodistajista, virolainen Veiko, kertoi sekä Seiska-lehdelle että tutkijoille Aarnion rikoksiin sekaantuneista muista viranomaisista, ei se kiinnostanut syyttäjää.

Vain Aarnio kelpasi, ilmeisesti siksi, että muiden nimien esiin nostaminen olisi heikentänyt Veikon uskottavuutta. Olisi saattanut myös selvitä, että Veiko oli toiminut krp:n tiedottajana jo 90-luvun alusta alkaen. Kaiken lisäksi yksi Veikon syyttämistä henkilöistä on krp:n tutkija, joka osallistui myös Aarnio-jutun tutkintaan.

Veikon motiivia, joka selvästi on raha, ei kyseenalaistettu. Ei myöskään toisen todistajan Tero Kontkasen, joka on yksi maan tunnetuimmista petosmiehistä. Kontkanen halusi päästä todistajansuojeluohjelmaan, koska pelkäsi henkensä puolesta petettyään niin monta rikollista ja annettuaan heistä tietoa poliisille.

 

Kaikki kelpaa

Syyttäjälle näyttää kelpaavan mikä tahansa tarina, jota voi käyttää Aarniota vastaan. Kavallussyyte on hyvä esimerkki: Aarnio-tutkinnan ilmiannollaan käynnistänyt nainen ilmoitti poliisille Aarnion kavaltaneen häneltä ainakin 14 000 euroa. Hän antoi Aarniolle säilytettäväksi 30 000 euroa,  koska oli usein niin sekaisin, että unohti, mihin oli rahat kätkenyt. Pankkiin niitä ei voinut viedä, sillä naisella oli suuret ulosottovelat.

Normaalielämässä on mahdotonta kuvitella, että poliisi alkaisi tutkia juttua, jossa ilmoituksen tekijä on tunnettu kymmenistä perättömistä ilmiannoista ja joka ei muista, kuinka paljon rahaa piti olla jäljellä. Rahaa, jonka olemassaolosta hänelle ei ollut minkäänlaista näyttöä.

Syyttäjälle tarina kelpasi ja Aarniota syytetään sen perusteella törkeästä kavalluksesta.

Objektiivisuuden unohtamisesta kertoo myös se, että Aarnion puolesta todistaneita alaisia painostetaan, pelotellaan tai heitä vastaan on nostettu mielivaltaisen tuntuisesti erilaisia syytteitä.

Kun kaksi Aarnion alaista levitti pidätyksen jälkeen tämän pihalle multaa ja kuoriketta pensaantaimien suojaksi, sai toinen syytteen rahanpesusta, toinen ei. Syyttäjä uskoo miesten auttaneen Aarniota kätkemään pihaan kaivetut rahat ja ainakin toisen tienneen niistä.  Mitään näyttöä tästä ei ole. Ystävänpalvelus riitti näytöksi.

 

TEKSTI HARRI NYKÄNEN

 

 


Teksti:
Seiskan toimitus
Kuvat:
Seiskan toimitus

Älä missaa kuumimpia viihdeuutisia! Seuraa Seiskaa somessa!