Kommentti: Hyvää matkaa, Janita Lukkarinen – tämän kanssasi vietetyn hetken muistan koko loppuelämäni

Uutiset | 11.12.2020 18:35

Tutustuin Janita Lukkariseen keväällä tehdessäni hänestä jutun Seiskaan. Vuoden aikana opin tuntemaan hänet paremmin, ja hänestä paljastui kiltti ja herkkä mutta myös määrätietoinen ihminen. Ehkä sen vuoksi hän jaksoikin taistella syöpää vastaan niin pitkään.

Näin Janitan viimeisen kerran lokakuussa, kun teimme hänestä minidokumenttia Nurmijärvellä. Olin häkeltynyt siitä muutoksesta, mikä hänessä oli kuukaudessa tapahtunut. Janita näytti hyvin hauraalta ja sairaalta. Hän joutui lepäämään useasti kuvausten välissä, ja tarvitsi pöytätuulettimesta tullutta ilmavirtaa avuksi hengittämiseen.

Lähtiessämme Janita katsoi minua suoraan silmiin. Hetken mietin, onko käytökseni toimittajalle sopivaa, mutta en välittänyt. Kumarruin hänen luokseen, silitin hänen selkäänsä ja kuiskasin hänen korvaansa: Rukoilen puolestasi, Janita. Janita otti kädestäni kiinni, sanoi kiitos ja itki sydäntä särkevästi. Muistan sen lopun elämäni.

Janita odotti, että pääsee pian tapaamaan pienen Janelle-tyttärensä. Nyt äiti ja tytär ovat jälleen yhdessä. Hyvää matkaa, Janita.

Kirsi Pöllänen

toimittaja

Teksti:Kirsi Pöllänen
Kuvat:Seiskan arkisto
Jaa Artikkeli:

Älä missaa kuumimpia viihdeuutisia!
Seuraa Seiskaa somessa!