Hassisen Kone -muusikko Jussi Kinnunen selvisi vakavasta päihdeongelmasta – auttaa nyt alkoholisteja toipumaan: ”Suomessa ryypätään paljon, koska on häpeän kulttuuri!”
Jussi Kinnunen, 56, soitti bassoa muun muassa Hassisen Koneessa, Ismo Alanko Säätiössä, Wigwamissa ja Freud, Marx, Engels & Jungissa.
22 vuotta sitten 15. helmikuuta hän makasi teho-osastolla sisuskalujen petettyä ja mietti, että tätä hän oli toivonut.
Hassisen Koneen Jussi Kinnunen: Päihteet veivät teho-osastolle!
Nykyään Jussi auttaa muita päihdeterapeuttina luettuaan itsensä päihdeyriippuvuuden asiantuntijaksi. Apua tarvitaan, sillä riippuvaiset usein yrittävät raitistumista vasta, kun vaihtoehtona on kuolema.
– Prosessi menee yleensä niin, ettei aluksi enää voi käyttää, sitten ei halua käyttää, ja lopuksi ei tarvitse käyttää. Koukussa ollessa vaikea kuvitella elämää ilman päihteitä, koska päihteet ovat siihen asti mahdollistaneet elämän.
– Itse kuvittelin raittiista elämästä tulevan hirveää hampaat irvessä sinnittelyä, mutta ei se sitä ole. Aiemmin vain päihteissä sujuneet asiat alkavatkin sujua hyvin ilmankin. Päihteiden tarve katoaa.
Päihderiippuvainen turruttaa käytöllään epämieluisia tunteita.
– Olin itseäni kohtaan liian vaativa ja julma. Sisäisen diktaattorini vaatimukset olivat kohtuuttomia.
Jussi muistuttaa, että ajatus päihteiden vapauttavasta tai rentouttavasta vaikutuksesta on harha.
– Todellisudessa päihteet ainoastaan sulkevat diktaattorin suun.
Yksi yleisimmistä turrutetuista tunteista on häpeä.
– Kukaan ei halua tuntea häpeää, ja päihteet turruttavat häpeän tunnetta. Oletan, että Suomessa ryypätään paljon, koska täällä on vahva häpeän kulttuuri. Meillä on esimerkiksi vaikea hehkuttaa menestystään, jos ei ole kännissä. Se on minusta ihan pimeää.
Jussin mukaan toipuminen ei ole ”kunnon ihmiseksi” tulemista vaan omaksi itseksi tulemista. Jussin omassa toipumisessa yhden tärkeistä prosesseista aloitti hänen ensimmäinen keikkansa Wigwamin riveissä, kun hän oli ollut raittiina noin vuoden.
– Soitin keikan täysin virheettömästi, kuin oppikirjasta. Kun keikan jälkeen pääsin kotiin ja stressi purkaantui, nauroin puoli tuntia vessassa ja aloin miettiä, kuinka paljon olin keikasta nauttinut. Musiikista pitäisi nauttia, ja sen pitäisi olla luovaa, mutta se keikka oli ollut pelkkää virheiden välttämistä.
Silloin Jussi keksi sloganinsa: "Virheet ovat tavaramerkkini."
– Olemme kaikki keskeneräisiä hautaan saakka. Oli vapauttavaa murtautua irti siitä, ettei muusikkous ole oikeutukseni olla maan päällä tai ettei ihmisarvoani mitata menestykseni kautta. Ennen raitistumistani mikään määrä listaykkösiä ei olisi riittänyt.
– Jos olisin saavuttanut kaiken maailmassa, olisin alkanut varmaan katsoa kohti muita planeettoja.
LIITY UUTEEN SEISKA KLUBIIN JA LUE MEHUKKAITA JULKKISUUTISIA, JOIHIN PÄÄSET KÄSIKSI VAIN KLUBIN JÄSENENÄ! REKISTERÖIDY KÄYTTÄJÄKSI TÄSTÄ LINKISTÄ!