Fudislegenda Atik Ismail: Minusta tuli alkoholisti 17-vuotiaana!
Jalkapallokenttien väriläiskä Atik Ismail muistetaan paitsi häikäisevistä pelitaidoistaan, myös lööppitilaa keränneistä kommenteistaan. Muun muassa Suomen Muhammad Aliksi julistautunut palloilija kertoo juuri ilmestyneessä Pelimies-elämäkerrassa kärsineensä alkoholismista läpi urheilu-uransa.
Atik aloitti juomisen 17-vuotiaana, ja ongelma jatkui vuoteen 1989, jolloin hän raitistui katkaisuhoidossa. Taipumus juoda saattaa olla ainakin osin geneettinen, sillä myös hänen Talat-isänsä oli alkoholisti.
– Ensimmäisestä humalasta lähtien kaikki juomiseni päättyi aina sammumiseen. Jälkeenpäin ajateltuna se oli jo ensimmäinen merkki ongelmasta. Varmaan myös 1970-luvun alussa tullut rockin aalto vaikutti asiaan. Kotibileissä kuunneltiin Black Sabbathin Paranoidia ja dokattiin, Atik Ismail kuvailee.
Atik myöntää, että häntä yritettiin auttaa uransa aikana useaan kertaan tuloksetta antabushoidolla. Kolme kertaa SM-sarjan maalikuninkuuden voittanut taituri jäi tästä huolimatta kiinni esimerkiksi rattijuopumuksesta vuonna 1980.
– Sain kuulla äitini kuolemasta kesken maaottelun, jossa olin pelaamassa. En kyennyt käsittelemään äitini menetystä, mikä johti siihen, että eräänä iltana kolaroin kännissä Tukholmassa. Olin noin 1,5 promillen humalassa, joten se oli todella törkeä teko. Sain sakkoja ja vuoden ajokiellon, mutta asia ei ikinä paljastunut lehdistölle, Atik sanoo.
Tataarihyökkääjän ammattilaisura olisi ollut menestyksekkäämpi myös ulkomailla ilman päihdeongelmaa. Hän pelasi muun muassa turkkilaisen Besiktasin, ruotsalaisen AIK:n ja belgialaisen Anderlechtin riveissä.
– Potentiaalini jäi täysin käyttämättä. Kun tein Turkissakin maalin, olin tottunut siihen, että menestystä juhlitaan. Laitoin C-kasetilta soimaan Tapio Rautavaaran Sokeripalan ja join.
Atik nosti kädet pystyyn alkoholiongelmansa edessä vuonna 1989. Hänet vietiin Kuopiossa psykiatriselle osastolle pian sen jälkeen, kun legendaarinen jalkapalloilija Arto Tolsa oli kuollut vain 43-vuotiaana. Päihteet olivat vieneet jo liian monta tuttua.
Raitistumisensa jälkeen Atik kouluttautui lähihoitajaksi ja teki vuosia päihdetöitä Kuopiossa. Päihteettömän elämän reseptinä on ollut vertaistuki ja kahden vuoden psykoterapiajakso.
– Pelkäsin, etten voi kokea enää mitään raittiina. Menin huutamaan suurissa ahdistuksissani ja mustasukkaisuuksissani terapeutille, vaikka ei ollut edes oma aikani. Kun tapasimme seuraavan kerran, hän kysyi minulta: ”Huomasitko, että tunteet eivät tapa?”