Monica Broströmin van-rotuinen Venla-kissa järjesti emännälleen todellisen yllätyksen, jonka vuoksi Monica sai viime kesän jakaa asuntonsa kuuden van-kissanpennun kanssa.
– Olin nukkumassa, kun Venla synnytti pennut tyynylleni. Heräsin vasta pentujen ääniin, Monica kertoo.
Turkkilainen van on luonnonrotu, eli se ei ole syntynyt jalostuksen tuloksena. Luultavasti tästä syystä kyseisen rodun emokissat hoitavat pentunsa erityisen hyvin ja itsenäisesti.
– Jouduin osallistumaan pentujen hoitamiseen vasta, kun ne ryhtyivät puuttumaan asuntoni sisustamiseen esimerkiksi repimällä verhoja ikkunoista, Monica nauraa.
Kylpylä lavuaarissa
Suomessa on van-kissoja vain noin 300. Rotu on kotoisin Turkin Van-järven rannoilta, ja mahdollisesti järvestä kalastaminen on muokannut lajin poikkeuksellisen suhteen veteen. Muut kissat kun yleensä kauhistuvat vettä, mutta vanit rakastavat sitä.
Monica havainnollistaa asiaa Seiskan reportterille avaamalla vesihanan. Saman tien kaksi pentua ryntää paikalle ja kiipeää lavuaariin leikkimään vedellä.
– Minulla on ollut erilaisia kissoja, mutta nämä ovat omaa luokkaansa.
Kissanpennut roiskuttavat vettä, ja toinen istuu lavuaarissa kuin suihkussa.
Valitsee ihmisiä
Turkkilaista van-rotua Suomessa kasvattava Inka Bergenström kertoo ihastuneensa rodun ulkonäköön.
Kissoille on tyypillistä kiintyä pikemmin reviiriin kuin ihmiseen. Turkkilaisrotu on poikkeuksellinen myös tässä asiassa.
– Van valitsee yhden ihmisen tai koko perheen, johon se kiintyy. Siksi niitä ei kannata ottaa kovin montaa samaa perheeseen, sillä ne saattavat olla ihmisistä myös hyvin mustasukkaisia, Inka kertoo.
Nokkelina kissoina vanit oppivat availemaan lukkoja ja ovia. Van-kissaa ei saa kuitenkaan päästää ulkoilemaan itsenäisesti, sillä se ei pysyttele kodin lähistöllä.
– Vanin voi myös opettaa noutamaan leluja. Tai oikeastaan riittää, että heittää sille jotakin, niin se tuo sen takaisin ja komentaa sinua heittämään uudestaan, Inka nauraa.