Työelämäprofessori, ylilääkäri Hannu Lauerma, 61, kertoo Seiskalle, mitä mielentilatutkimuksessa tehdään ja miksi siinä huijaaminen on äärimmäisen vaikeaa, lähes mahdotonta.
Heti haastattelun alkuun Lauerma korostaa, ettei hän ota millään tavalla kantaa helsinkiläispsykiatrin tapaukseen.
– Kerron mielelläni yleisellä tasolla mielentilatutkimuksesta, sillä sen ympärillä on valtavasti erilaisia uskomuksia. Siksi oikean tiedon levittäminen on tarpeen, hän toteaa.
Lue lisää: Jopa virtsa ja tatuoinnit tutkitaan – ylilääkäri Hannu Lauerma: Tällainen on mielentilatutkimus
Huijaukset ovat puppua
Hannulla on 25 vuoden työkokemuksella muodostunut selkeä näkemys mielentilatutkimuksista.
– Mielestäni järjestelmä on toimiva ja hyvin aukoton. Turvallisuuden maksimoinnin kannalta on erittäin tärkeää, ettei kroonisesti mielisairaita sijoiteta vankiloihin. Se on vankien, vartijoiden sekä potilaan etu.
Mikäli tutkittava todetaan alentuneesti syyntakeiseksi, se voidaan ottaa huomioon tuomion pituutta määrättäessä. Tällöin rangaistus kärsitään vankilassa.
Hannun mukaan puheet mielentilatutkimusten huijauksista ovat usein lähtöisin juuri näistä tapauksista.
– Erityisesti vankilakulttuurissa heikkoutta ei haluta näyttää. Alentuneesti syyntakeiselle saattaa olla kiusallista kertoa totuutta.
– Vankikavereille on helpompi kertoa, että minäpä se olin niin etevä poika, että teeskentelin mielentilatutkimuksessa ja sain siksi alemman tuomion.
Systeemi toimii
Hannu Lauerman mukaan merkittävä osa valtion oikeuspsykiatrisiin sairaaloihin passitetuista rikoksentekijöistä on sairaudentunnottomia.
– He elävät harhamaailmassaan eivätkä tunnista omaa tilaansa. He myös saattavat kertoa teeskennelleensä mielentilatutkimuksessa niin hyvin, että päätyivät ennalta tuntemattoman pituiseen sairaalahoitoon. Lopulta kuitenkin heidän krooninen sairautensa on usein ilmeistä miltei kenelle vain.
– Takavuosina jopa juristien keskuudessa jotkut uskoivatkin, että onnistunut hulluuden teeskentely johtaisi psykoosiin. Tämä on urbaani legenda ja ehkä jo kadonnuttakin perinnettä.
Hannun mukaan paras todiste tästä on se, että kaikilla psykiatrisilla potilailla on useita kertoja vuodessa oikeus ulkopuolisen lääkärin arvioon ja mahdollisuus valittaa tahdosta riippumattomasta hoidostaan hallinto-oikeuteen.
– Jos vääriä syyntakeettomuusarvioita todella tehtäisiin, Niuvanniemen ja Vanhan Vaasan sairaaloista vapautuisi nopeasti ihmeparantuneita potilaita.
Näin ei kuitenkaan ole.
– Järjestelmän ainoa keskeinen heikkous on, että kriteerien tiukkuuden vuoksi vankiloihin päätyy jonkin verran tutkittuja, jotka myöhemmin todetaan kroonisesti mielisairaiksi. Heidät taas voidaan siirtää sairaalahoitoon jälkikäteisesti.
– Mielentilatutkimukset täten huomattavasti lisäävät yleistä turvallisuutta.
Tilaa Seiska tästä!
Oletko jo tilaaja? Lue tuoreimman Seiskan digilehti tästä.
Tuoreimman Seiskan löydät myös kaikista hyvin varustelluista Lehtipisteistä.
Kuulitko mehukkaan julkkisjuorun? Nappasitko kohukuvan? Soita 044 567 7777, tai lähetä vinkki lomakkeella.