Vesa-Matti Loiri loksautti leuat Ivalossa: yllätti baariväen täysin suvereenilla esityksellä – Lapin luottoystävä muistelee
Ivalolaisen varaosaliike- ja autokorjaamoyrittäjä Mauri Leppänoron elämässä alkoi 2000-luvun taitteessa kokonaan uusi vaihe.
Tuolloin Mauri tutustui sattuman kautta viihdelegenda Vesa-Matti Loiriin, josta muodostui hänelle läheinen ystävä ja Lapin luottomies.
Tarina sai alkunsa eräänä päivänä, kun taiteilija saapui sattumalta Maurin myymälään. Myöhemmin Loiri kaipasi asennusapua vesipumpun kanssa, ja sellaisen maestrolle myynyt Mauri kävi itse hoitamassa homman.
Hiljalleen miesten välille muodostui syvä luottamus ja rautainen ystävyys. He viettivät kahdestaan lukemattomia tunteja Inarijärvellä kalastellen ja Lapin luonnosta nauttien.
Vesa-Matti Loiri kuoli viime viikon keskiviikkona 10. elokuuta. Silloin Suomi menetti yhden suurista viihdelegendoistaan, mutta Mauri myös pitkäaikaisen ystävänsä. Kulunut kesä oli ensimmäinen pariinkymmeneen vuoteen, kun Vesku ei ilmestynytkään Inariin.
– Vesku saapui tänne yleensä juhannuksen jälkeen ja viihtyi useamman viikon, joskus alkusyksyyn saakka. Hän vaikutti paljon meidänkin elämäämme, sillä elimme kesät pitkälti Veskun toiveiden mukaan, Mauri kertoo.
– Aina oli jotain toivomuksia, joita yritimme mielellämme täyttää, vaikka hän paljon yksin viihtyikin. Vesku esimerkiksi tykästyi kovasti vaimoni tekemään poronkäristykseen. Se oli hänellä toivomuslistan ykkönen.
Maurin mukaan hän kutsui joskus Loiria kylään, mutta useammin kuvio meni kuulemma niin päin, että Vesku toivoi paikallisen yrittäjäpariskunnan hänen mökilleen Veskoniemeen.
– Ne olivat mukavia vierailuja. Se meni usein niin, että vaimo teki käristykset ja lähdettiin Veskun kanssa järvenselälle uistattamaan. Tulimme sitten johonkin kellonaikaan takaisin, ja sen jälkeen saunottiin. Siinäpä sitä iltaa rupateltiin, Mauri muistelee.
– Veskuhan oli todella kova saunomaan. Hän saattoi lämmittää saunan kolme tai joskus jopa neljäkin kertaa vuorokaudessa ja syöttää kuukkeleita siinä saunan terassilla.
Mutta mikä juuri Inarissa ja eritoten Inarijärvessä kiehtoi Loiria kaikki vuosikymmenet? Riittäähän Lapissa lääniä ja upeita paikkoja vaikka muille jakaa.
– Varmaan se oli Inarijärven suuruisa koskemattomuus ja karu luonto, mikä Veskua veti puoleensa. Tiedän, että hänelle oli iso juttu päästä kulkemaan veneellä yksin paikasta toiseen. Siellä (Inarijärvellä) oli hänenkaltaiselleen ihmiselle niin paljon katseltavaa ja annettavaa, Mauri arvelee.
– Luova taiteilija voi nähdä vaikka vanhan puukäkkyränkin eräänlaisena hahmona. Veskun mielikuvitus oli sitä tasoa. Hän rakasti kulkea ja katsella siellä, kaikki se rauhallisuus sekä kalastaminen vielä siihen päälle.
Karujen maisemien ja hiljaisuuden lisäksi Mauri tietää Vesa-Matti Loirin osanneen arvostaa myös sitä, ettei tunnettua kesäasukkia oltu koko ajan repimässä hihasta.
– Kuntalaiset olivat myötämielisiä ja antoivat Veskun olla rauhassa. Jos heillä oli asiaa Veskulle, tulivat tähän minun tyköni.
– Nimenomaan se kesäinen Inari oli sitä parasta Veskun mielestä, kun valoa riittää ympäri vuorokauden.
Kuten Loirin pitkäaikainen ystävä ja näyttelijäkollega Hannele Lauri Seiskalle sanoi, joskus taakka koko Suomen viihdevirtuoosina oli raskas kantaa.
Lapissakin Loiri halusi olla monesti yksin, eikä hän Maurin mukaan välittänyt lainkaan pitää melua itsestään. Joskus mestari kuitenkin yllätti ja vaihtoi isompaa vaihdetta silmään.
Maurin verkkokalvoille on syöpynyt vuosikymmenen takaiset tapahtumat, jolloin Loiri yllättäen pölähti Ivalon maineikkaaseen ravintola Kultahippuun ja otti täysin suvereenilla tavalla karaokelavan haltuunsa.
– Ei Veskua kiinnostanut puhua omista saavutuksistaan, eikä hän tosiaan välittänyt olla täällä esillä, mutta silloin Kultahipussa hän joskus intoutui laulamaan. Hän tuli syömään ravintolaan ja hyppäsi sen jälkeen karaokelavalle laulamaan. Kyllä sen muistaa.
Kerrankin autokorjaamoyrittäjä yllättyi iloisesti, kun Loiri esitti hänelle ja vaimolleen kainon pyynnön.
– Kun aikoinaan menimme naimisiin Ivalon kirkossa, niin Vesku kysyi, saisiko hän laulaa häissämme. Kyllä me sen luvan hänelle itseoikeutetusti soimme.