Toimittajan kommentti: Naisleijonia käy aidosti sääliksi – jättifarssi kohukoutsi Pasi Mustosen ympärillä hakee vertaistaan

Suomen naisten jääkiekkomaajoukkueen ympärillä velloo historiallinen farssi.
Pekingistä kuului kummia viimeksi varhain perjantaiaamuna (4.2.) kun Naisleijonien päävalmentaja Pasi Mustosen tiedotettiin palaavan pikavauhtia Suomeen. Syyksi kerrottiin vakava terveystilanne päävalmentajan perheessä.
Vetovastuun valmennuksesta ottaa kakkoskoutsi Juuso Toivola, joka on toiminut Pasin aisaparina jo vuodesta 2014 lähtien. Hänen piti joka tapauksessa ottaa päävalmentajan tehtävät itselleen tämän kauden jälkeen sivuun siirtyvän Mustosen jälkeen.
Nyt siis tuo suunnitelma aikaistui. Joku voisi ajatella, ettei se tapahtunut hetkeäkään liian aikaisin.

Viimeisin käänne on vain kirsikka kakun päällä. Suomen jääkiekkohistoria tuskin tuntee toista yhtä kummallista vyyhtiä kuin mitä kauniimman lätkämaajoukkueen ympärillä on nyt nähty. Niin poikkeuksellisessa pesukoneessa Naisleijonat ovat olleet.
Muistetaan kuitenkin tämä: kun Pasin kahdeksanvuotista päävalmentajakautta tarkastellaan kokonaisuutena, Naisleijonat on menestynyt hienosti. Sotkamolaisen alaisuudessa naisten lätkämaajoukkue on jäänyt vain kerran mitaleitta (MM-kisoissa 2016) ja edennyt kaikissa arvokisoissa vähintään välieriin.
Se on hieno saavutus, mutta totuus on, että Pasin perinnöstä jää paska maku suuhun. Niin pahasti vihkoon Pekingin olympialaisiin valmistautuminen vedettiin.

Mustonen sai kohukoutsin maineen jo vuosia sitten, kun kiekkopiireistä alkoi kantautua huhuja hänen kahnauksistaan tähtimaalivahti Noora Rädyn kanssa. Kukaan ei varmasti olisi silti ikinä uskonut, ettei Nooraa valittaisi lopulta lainkaan talviolympialaisiin 2022.
Naisleijonien arvokkaimman pelaajan pois jättäminen Pekingistä oli viimeinen naula arkkuun. Vielä ikävämmäksi kohun teki tapa, jolla Nooran sensaatiomainen sivuuttaminen tehtiin: hänelle annetut näytönpaikat olivatkin vain lopulta löysässä hirressä roikottamista.
Todelliseksi rimanalitukseksi valintaprosessi romahti viimeistään siinä vaiheessa, kun julkisuuteen tuotiin täysin käsittämättömiä höpinöitä siitä, että Kiinan-koneesta jätetty Räty voitaisiinkin vielä tarvittaessa lennättää paikalle hätäavuksi. Historialliset meriselitykset eivät menneet keneltäkään läpi.

Noora Rädyn julkinen nöyryyttäminen on yksi asia, sen heijastuminen Naisleijoniin toinen. Voi vain kuvitella, miltä ykkösvahdiksi nostetusta Anni Keisalasta tuntuu nyt, kun USA tulitti hänet jo reikäjuustoksi ja seuraavaksi vastaan asettuu vähintään yhtä kova Kanada.
Tampereen Ilvestä edustava Anni on likaisessa vyyhdissä sijaiskärsijä eikä Naisleijonien mahdollista menestymättömyyttä voida kaataa hänen niskaansa. On hänen kannaltaan epäreilua, että vertauksia tullaan väkisinkin tekemään ulos potkittuun Nooraan.
Siitä on kiittäminen vain ja ainoastaan Pasi Mustosta.
Vaikkei sitä ääneen sanotakaan, Suomi on voinut budjetoida tappiot ennalta selvästi vahvemmille pohjoisamerikkalaisille. Ei ole mikään maailmanloppu, jos Kanadalta tulee koteloon lauantaiaamuna, mutta sen jälkeen odotetaan voittoja.
Keisalankin on pakko alkaa ottaa koppeja. Oli tilanne painekattilassa sitten mikä tahansa.

Hämyinen oli myös tapa, jolla Pasi lopulta luovutti paikkansa pelaajapenkin takana. Vakavaa terveystilannetta perhepiirissä ei kyseenalaista kukaan, mutta miksi asiaa pimitettiin nähdyllä tavalla jopa itse maajoukkueelta?
STT tiesi kertoa jutussaan, että jääkiekkoliiton toimitusjohtaja Matti Nurmisen mukaan Pasin mahdollinen aikainen kotiinlähtö Pekingistä ”oli jo etukäteen tiedossa” ja että päävalmentaja tiesi lähtevänsä jo ennen torstain turpakäräjiä USA:ta vastaan.
Oli siis etukäteen tiedossa, mutta silti itse joukkueelle päävalmentajan pikapoistuminen selvisi vasta tänään, Suomen aikaan varhain perjantaiaamuna. Miksei poikkeustilannetta voitu kertoa Naisleijonille jo aiemmin? Miksi loppuun asti pimittäminen? Kummallista.

Kaiken koetun jälkeen ei pidä yllättyä, ellei Naisleijonat yllä Pekingissä omalle tasolleen turnauksen kolmanneksi kovimpana joukkueena. Matkassa on ollut niin monta muuttujaa, että pronssimitalitkin ovat työn ja tuskan takana.
Onko Naisleijonille reilua, etteivät he ole saaneet valmistautua optimaalisella tavalla joka neljäs vuosi järjestettäviin olympialaisiin? Onko se reilua, että he ovat joutuneet olemaan kuukausikaupalla päävalmentajan yksin synnyttämän kohun keskellä?
Ei ole. Tilanne ei ole missään nimessä optimaalinen. Se on jopa surullinen, vaikka samaan aikaan kiekkohullussa kotimaassa odotetaan vähintään mitalia. Siksi Naisleijonia käy aidosti sääliksi.
Tarinalla saattaa kuitenkin olla hopeareunus: urheiluhistoria on opettanut, että monet mestarijoukkueet ovat ensin joutuneet kahlaamaan tiensä vastoinkäymisten keskeltä. Toivoa sopii, että Naisleijonille kävisi juuri näin – farssi ei ainakaan voi tästä enää kasvaa.
Eetu Ampuja, erikoistoimittaja