Siiri ”Äitee” Rantanen kovasta kohtalostaan: Pääsisinpä talvella ulos
Seiskan hiihtoasiantuntija Siiri ”Äitee” Rantanen, 97, seurasi rauhallisesti Pekingin 10 kilometrin hiihtoa, kun Suomen naiset Kerttu Niskanen, Krista Pärmäkoski, Anne Kyllönen ja Johanna Matintalo pistivät itsensä likoon.
Kisan ennakkosuosikkina oli Norjan Therese Johaug.
Kuten urheilijalegendalta sopii odottaa, Siiri kommentoi suorituksia vähäeleisesti.
– Meno on sujuvaa, eikä yhtään tökötystä, Siiri ihastelee ladulle lähteneen Kerttu Niskasen tyyliä.
Kun Suomen naishiihtäjät ottavat ladulla kaksoisjohdon, Siiri innostuu hihkumaan.
– Hip, hip, hei! Hyvä tytöt, Siiri hihkaisee ja heiluttaa Suomen lippua vinhasti.
– Voi kun tässä Suomen lipussa on niin kauniit värit. Minulla on tuolla pöydälläkin Suomen lippu, Siiri huomauttaa.
Pian hiihtäjät pinnistelevät isossa ylämäessä ja yrittävät repiä eroa vastustajiinsa.
– Ylämäessä ne erot on tehtävä, Siiri vahvistaa.
Siiri puhuu kokemuksesta, sillä vuoden 1956 Cortinan olympialaisissa Suomen naisjoukkue voitti viestikullan. Siiri ratkaisi kisan ankkuriosuudella jättäen taakseen johdossa olleen Neuvostoliiton Radja Jerosinan.
Kun Siiriltä kysyy, muistaako hän tunteen, kun nousi palkintopallille, vastaukseksi saa tuhahduksen.
– Olenko minä edes ollut missään palkintopallilla, hän kysyy leikkisästi ja vilkaisee palkintokaappiaan kohti.
Pian naisten hiihdossa alkavat ratkaisun paikat. Therese Johaug on iskenyt pohja-ajan, ja Kerttu Niskanen aloittaa loppukirin.
Lopulta Kerttu ylittää maalilinjan ja jää kullasta 0,4 sekuntia. Siirille niukkaakin niukempi tappio ei aiheuta tunnemyrskyjä.
– Kello ratkaisee, eikä sille mitään voi, hiihtäjälegenda toteaa tyynesti.
Luonnollisesti niin Kertulle kuin Suomen hiihtokansalle tulos on ainakin hetkellisesti pettymys. Norjan hiihtokuningattaren päänahka olisi ollut kutkuttavan lähellä.
Siirin mielestä kyyneleitä maalin jälkeen on turha tirauttaa.
– Jos hyvin hiihtää, niin se riittäköön. Ja hyvin hiihtivät, mitään ei tarvitse hävetä. Kaksi mitalia tuli, hyvä Kerttu ja Krista!
– Sitä paitsi, elämässä on paljon muutakin kuin hiihtoa, 97-vuotias legenda muistuttaa.
Vaikka urheilulegenda istuu pysyvästi pyörätuolissa, hän ei kohtaloaan surkuttele.
– Kun kesä tulee, pääsen taas pyörätuolilla ulos. Silloin menen tuonne järven rantaan, siellä on paljon tuttuja. Mikäs tässä on eläessä. Turha märehtiä tapahtunutta. Minä en märehdi, antaa lehmien märehtiä, Siiri lohkaisee.
Amputaatio tehtiin vuosi sitten. Aluksi Siiri yritti käyttää proteesia, mutta ei päässyt sen kanssa sinuiksi.
– Sitä proteesia olisi pitänyt kiertää ja kääntää. En minä sellaista sitten halunnut. Tässä pyörätuolissa on ihan hyvä olla.
– Ainoastaan se harmittaa, että näin talviaikana en pääse ulos, Siiri kertoo.
TILAA SEISKA TÄSTÄ!