Andy McCoy Hanoi Rocksin huumesekoilusta: ”Vieraannuttiin todellisuudesta”
Andy McCoy tiesi paljon alta kaksikymppisenä, mikä hänestä tulisi.
Kansainväliseksi rocktähdeksi hän silloin halusi.
– Aloin soittaa skittaa viisivuotiaana. Ensimmäisen sähkikseni sain 11-vuotiaana. Oikeastaan halusin alun alkaen taidemaalariksi, mutta kuusikielinen vei voiton, hän muistelee.
Ensimmäinen askel kohti tähteyttä oli iskevän taiteilijanimen keksiminen. Lapista lähtenyt Antti Hulkko oli 15-vuotiaaksi ehtiessään asunut muun muassa Helsingissä ja Tukholmassa, joten kosmopoliittinen kansainvälisyys oli hänelle itsestäänselvyys.
– Andy McCoy -nimen mulle antoi 13–14-vuotiaana frendini Pete Malmi. Pantiin sitten bändi pystyyn.
Bändi oli Briard, joka ehti levyttämään Suomen ensimmäisen punksinglen I Really Hate Ya.
Mika "Immu" Ilménin nuija heilahtaa seuraa löytäneelle Andy McCoylle - tästä on kyse!
Briard-yhtyeen elinkaari jäi muutamaan vuoteen. Määrätietoinen Andy alkoi Pelle Miljoonan riveissä soitettuaan rakentaa laulaja Michael Monroen kanssa Hanoi Rocksia, jonka päätepysäkki oli ulkomaat.
Hanoista tulikin iso nimi, mutta sen lopullisen maailmanvalloituksen tielle tuli tragedia. Rumpali Razzle eli Nicholas Dingley kuoli loppuvuodesta 1984 auto-onnettomuudessa, ja yhtyeen tarina kirkkaissa valoissa päättyi siihen.
Nyt tarkenee! Andy McCoyn tyyli herätti hilpeyttä Tallinnassa – kuva
– Hanoin aika oli nonstoppia, kiertueita ja levytysstudiossa notkumista. Me oltiin bändissä boys in the bubble. Vieraannuttiin todellisuudesta, kitaristi muistelee yhtyeen jäsenten huumesekoilujen ja muiden lieveilmiöiden taustaa.
Hanoi Rocks oli ulkoasua myöten huolellisesti mietitty kokoonpano. Musiikki oli silti pääasia.
– En halunnut staraksi, vaan soittaa, Andy toteaa.
Tilaa Seiska tästä!
Oletko jo tilaaja? Lue tuoreimman Seiskan digilehti lomakkeella.