Helsinkiin muutto oli shokki nuorelle Andy McCoylle – ”Bändejä piti käydä tsekkaamassa Tukholmassa ja Lontoossa”
Andy McCoylle on vuosien virrassa kertynyt mittariin maileja sen verran, että hänen voi arvata tavanneen valtavan määrän ihmisiä. Muisti on ihmisvilinästä ja hälinästä huolimatta täyttä rautaa.
– Terve. Muistan sut kymmenen vuoden takaa, Andy yllättää haastattelijan etelähelsinkiläisessä kantaravintolassaan.
Nyt tarkenee! Andy McCoyn tyyli herätti hilpeyttä Tallinnassa – kuva
Tosiaan, kymmenen vuotta on kulunut edellisestä tapaamisesta. Iskimme silloin juttua muun muassa reggaemusiikista. Andy piti teemaan kuuluvasti reggaemyssyä, nyt päässä on tuttu lierihattu.
Jos ei yleisemmin ole tiedossa, valistettakoon, että Andy McCoy on fiksu ja sivistynyt asialinjan herrasmies – tai osaa olla. Jos hän huomaa, että toimittajalta ovat kotiläksyt jääneet tekemättä, hän sivaltaa aiheesta kyllä.
Väsähtänyt Andy McCoy haki lonkerosta piristystä – kuva
Nykynuorten on hektisessä elämänmenossa vaikea löytää suuntaansa. Vaihtoehtoja on niin paljon valittavaksi.
Andy McCoy tiesi kuitenkin paljon alta kaksikymppisenä, mikä hänestä tulisi.
Kansainväliseksi rocktähdeksi hän silloin halusi.
– Aloin soittaa skittaa viisivuotiaana. Ensimmäisen sähkikseni sain 11-vuotiaana. Oikeastaan halusin alun alkaen taidemaalariksi, mutta kuusikielinen vei voiton, hän muistelee.
Rokkari onkin kunnostautunut taidemaalarina 2000-luvulla.
Mika "Immu" Ilménin nuija heilahtaa seuraa löytäneelle Andy McCoylle - tästä on kyse!
Ensimmäinen askel kohti tähteyttä oli iskevän taiteilijanimen keksiminen. Lapista lähtenyt Antti Hulkko oli 15-vuotiaaksi ehtiessään asunut muun muassa Helsingissä ja Tukholmassa, joten kosmopoliittinen kansainvälisyys oli hänelle itsestäänselvyys.
– Andy McCoy -nimen mulle antoi 13–14-vuotiaana frendini Pete Malmi. Pantiin sitten bändi pystyyn.
Bändi oli Briard, joka ehti levyttämään Suomen ensimmäisen punksinglen I Really Hate Ya.
– Mieluummin kuin punkista puhun katurockista, Andy tarkentaa.
Briardin ensikeikka oli Linnanmäen huvipuistossa.
– Meteli kuului Pasilaan saakka, kitaristi virnistää.
Ero painaa halailukaverin löytänyttä Andy McCoyta – puistoelämä jatkuu
Kekkosen ajan Suomessa rocktarjonta oli niukkaa. Ajan ilmapiiriä kuvaa, että elokuussa 1977 kuolleen rockikonin Elvis Presleyn kuolema kuitattiin maan päälehdessä yhden palstan rivimaininnalla.
– Kun perheemme muutti 1970-luvun puolivälissä Tukholmasta Helsinkiin, mulle oli shokki, kuinka vähän Suomessa oli rockia. Ulkomaisia bändejä piti käydä tsekkaamassa Tukholmassa ja Lontoossa.
Andyn, Pete Malmin ja heidän bändikaveriensa kursailematon asenne herätti vanhemmassa sukupolvessa vastustusta. Andyn oma koti oli kuitenkin vapaamielinen.
– Varsinkin mutsille olen kiitollinen, että olen lähtöisin kodista, joka oli kulttuurille myötämielinen.
Andyllä itsellään on yksi lapsi, aikuinen poika Sebastian.
Tilaa Seiska tästä!
Oletko jo tilaaja? Lue tuoreimman Seiskan digilehti lomakkeella.