Itsetuhoisesta Dianasta kuoriutui lopulta tiikeriemo – viimeinen puhelu äidin kanssa kaduttaa yhä prinssi Williamia ja Harrya!
Prinsessa Diana syntyi ravun merkeissä, 1. heinäkuuta 1961 John Spencerin ja Frances Shand Kyddin aatelisperheen neljästä lapsesta kolmantena. Isä olisi toivonut hänestä poikaa.
Vanhemmat erosivat, kun Diana oli seitsemän, ja lapset jäivät isälleen. Se tarkoitti, että kasvatus oli pitkälti kotiopettajien ja lastenhoitajien käsissä.
Diana ei menestynyt kovin hyvin koulussa, kärsi ujoudesta, mutta oli hyvä urheilussa ja rakasti tanssia balettia. Hän kuitenkin venähti jo varhaisteininä 170-senttiseksi, mikä katkaisi haaveet unelma-ammatista.
Diana elätti itsensä muun muassa siivoamalla isosiskonsa kotia ja emännöimällä tuttavien perhejuhlia. Charlesin tavatessaan hän työskenteli lastentarhassa hoitajana.
Diana: In Her Own Words -dokumentissa prinsessa kertoo yrittäneensä itsemurhaa vain pari viikkoa legendaaristen häiden jälkeen. Toisen kerran hän päätyi samaan yritykseen odottaessaan esikoistaan, Williamia, joka syntyi hieman alle vuosi häiden jälkeen.
Diana oli tuolloin 21-vuotias, henkiseltä kehitykseltään keskenkasvuinen ja kuvaili elävänsä kuninkaallisessa häkissä. Äitiys kuitenkin karisti itsetuhoiset ajatukset, ja pikkuveli Harry syntyi kahta vuotta myöhemmin 1984.
Sekä omat että vieraat lapset olivat aina lähellä prinsessan sydäntä. Diana ei valtiovierailuillaan epäröinyt ottaa sairaintakaan lasta syliinsä, mikä sai kuningasperheen haukkomaan henkeään. Hiv-potilaitakin Diana halaili ilman hansikkaita, joita hänen odotettiin käyttävän, kun 1990-luvulla ei vielä tunnettu taudin tartuntamekanismeja.
Diana halusi lapsilleen tavallisen elämän, mikä oli jäykkään hovielämään karaistuneille isovanhemmille kauhistus. Diana ei myöskään suostunut nimeämään lapsiaan Charlesin ehdottamilla nimillä, Arthur ja Albert.
Prinsessa myös otti lapsensa mukaan valtiovierailuille eikä jättänyt näitä pitkiksi ajoiksi lastenhoitajien hoteisiin.
Lisäksi hän laittoi pojat normaaliin kouluun, vaikka linnassa olisi ollut tarjolla omat yksityisopettajat.
Dianan kuollessa William ja Harry olivat varhaisteinejä ja kiinni omissa touhuissaan Skotlannissa isovanhempiensa luona. He puhuivat lyhyesti äitinsä kanssa kuolemaan edeltävänä iltana, mutta eivät kiireidensä vuoksi muista keskustelua sisältöä.
– Äiti puhui jotakin Pariisista. Kadumme liian lyhyeksi jäänyttä puhelua loppuelämämme, he tunnustavat.
Prinssit antoivat heinäkuussa harvinaisen haastattelun, jossa he kertovat äidistään vihdoinkin omin sanoin.
– Haluamme äidin olevan meistä ylpeitä, veljekset kertovat.
Kummatkin jatkavat äitinsä aloittamaa työtä hyväntekeväisyydessä ja humanitaarisessa työssä.