Viikingit kokoontuivat ainutlaatuiselle festarille Norjassa: "Tämä on paljon enemmän, kuin musiikkia"

Oslosta etelään, noin tunnin junamatkan päässä lepää Borren pikkukylä, jonka liepeiltä löytyvästä kansallispuistosta löytyy yli 30 viikinkihautakumpua.

Joka elokuu rauhallinen miljöö saa eloa, kun modernit viikingit vaeltavat Midgardsblotiin – festivaalille, joka juhlistaa skandinavialaista viikinkiperinnettä metalli- ja pakanamusiikin tahdittamana.

Lähdin katsomaan, millainen yhdeksi Euroopan parhaista pienistä festivaaleista tituleerattu Midgardsblot on.

Verta ja rumpuja

Meidät toivotettiin ensimmäisenä päivänä tervetulleiksi viikinkirumpujen paukkeessa blót-rituaalin myötä. Yleisö saa ottaa osaa rituaaliin sanomalla kiitoksensa jumalia esittäville patsaille perinteisin, verta sisältävin pakanamenoin.

– Avaus-blót saa ihmiset tuntemaan itsensä osaksi festivaalia, ja uskon sen olevan yksi niistä syistä, joiden takia kaikki toimii niin hyvin. Meillä ei koskaan ole ongelmia, vaan Midgardsblot on eräänlainen rauhan tyyssija, jossa kenenkään ei tarvitse huolehtia mistään, festivaalia järjestävä Silje Brekke kertoo.

– Emme välttämättä edes haluaisi kutsua Midgardsblotia festivaaliksi, vaan kokemukseksi. Tämä on paljon enemmän kuin musiikkia. Tämä on yhteisö, Silje kuvailee.

"Tämä on pyhä paikka"

Muille festarikävijöille jutellessa käy selväksi, että musiikkidiggareiden lisäksi Borreen kokoontuu ihmisiä, jotka kokevat henkistä yhteyttä viikinkikulttuuriin.

– Norja on esi-isieni koti, joten tämä on todella pyhä paikka minulle. Koen olevani elementissäni. Minulla on hyvin pakanallinen sielu, yhdysvaltalainen Lynsay kertoo.

– Uskon, että olin edellisessä elämässäni täällä, ja olen löytänyt takaisin. Perheeni on alkujaan Skotlannista, ja itse uskon, että esi-isäni olivat viikinkejä, yhdysvaltalainen Jared sanoo.

Kaikki otetaan vastaan

Yhteisöllisyys näkyy festivaalin joka kolkassa. Monille tärkeä osa Midgardsblotia on viikinkiaikaisiin vermeisiin sonnustautuminen, mutta läsnä ei ole lainkaan kilpailua siitä, kellä on autenttisimmat vaatteet tai hienoimmat maskit. Hattupäinen toimittaja mekossa ja maihareissa otetaan vastaan yhtä suurella ilolla, kuin rumpuja paukuttavat turkishartiaiset partasuutkin.

– Kokoonnumme kaikki tänne omina itsenämme. Olemme osa jotain erityistä, jota olemme yhdessä luomassa, puolalainen Monica vahvistaa.

– Täällä tuntee spirituaalisuuden ja yhteisöllisyyden kaikkien kävijöiden välillä, festarilla ensimmäistä kertaa oleva skotlantilainen Chris kuvailee.

Rakkauden festari

Yhteisö ei rajoitu pelkästään ystävyyssuhteisiin. Silje kertoo, että heille on tullut paljon pyyntöjä siitä, että Midgardsblotissa järjestettäisiin hääjuhlat. Hän ei ihmettele kyselyitä.

– Olen nähnyt, että ihmiset tapaavat eräänä vuonna, ja kaksi vuotta myöhemmin he tulevat takaisin pienen vauvan kanssa. Se on todella suloista! hän kertoo.

Siljellä itselläänkin on kokemusta lemmen leiskumisesta Blotissa.

– Jopa minä tapasin paremman puoliskoni ihan ensimmäisessä Midgardsblotissa! Täällä on todistetusti syntynyt paljon rakkaustarinoita.

Leirintä on kokemus

Midgardsblotissa voi majoittua esimerkiksi läheisessä Hortenin kaupungissa hotellissa, mutta yksi tärkeä osa Blot-yhteisöä on läheinen leirintäalue, jonne viikingit ja metallipäät vaeltavat pitkien festaripäivien päätteeksi ja kömpivät kuorsaamaan makuupusseihinsa.

Uni saattaa monilla kuitenkin jäädä vähäiseksi. Yksi tärkeitä yhteisiä, festarikävijöiden itse luomia rituaaleja on jokailtainen nuotiohetki. Leirintäalueen ulkopuolella rannassa sijaitsee nuotio, jonne menimme viettämään yhdessä aikaa ennen nukkumaanmenoa.

Noitarummut paukkuvat nuotiolla

Tunnelma nuotiolla oli maaginen. Viileässä yössä loimuavien lieskojen ympärillä tanssittiin primitiivisesti noitarumpujen paukkeessa ja eläinten sarvista koverrettujen torvien korviahuumaavassa toitotuksessa. 

Räiskyvien liekkien tuijottaminen, yhteinen musisointi ja ilakointi sai viimeistään ymmärtämään sen, miten ainutlaatuinen kokemus Midgardsblot on.

– Täällä elämä tuntuu yksinkertaiselta, ja noudatamme vanhoja tapoja elää. On surullista, ettei sitä voi kokea useammin jokapäiväisessä elämässä, puolalainen Martina harmittelee.

Nähdään ensi vuonna

Neljännen päivän päätteeksi festareilla joka vuosi esiintyvän Folket Bortafor Nordavinden -yhtyeen Benny, joka on lunastanut paikkansa eräänlaisena Midgardsblotin kasvona, piti liikuttavan puheen kiittäen kaikkia, jotka tekivät tämänkin vuoden Midgardsblotista upean.

Kävijät lähtivät vaeltamaan yhtenä ryppäänä kohti leirintäaluetta soihtujen valossa. Pilvettömällä taivaalla hehkui oranssi verikuu, ja takanamme tallustavat miehet alkoivat laulaa Wardrunan Helvegen-kappaletta.

Vaellus päättyi, minnepä muuallekaan, kuin nuotiolle. Siellä nähtiin päätösrituaali, jossa Benny poltti festivaalia varten veistetyn puupatsaan ja kävijöiden jättämät lahjat, jotka symboloivat pahojen asioiden jättämistä taakse.

Ihmiset päästivät viimeistä kertaa irti antautuen alkukantaiseen tanssiin, ja ilon ja haikeuden kyyneleet virtasivat jokaisen poskilla. Kaikilla oli mielessä yksi, yhteinen ajatus: nähdään ensi vuonna.