Mikko "Peltsi" Peltolalta kuitti Osmolle: "Takanreunan päällä ruuhkaa"

Peltsi pinkoo luonnossa sekä töissä että vapaa-ajalla.
Luontointoilija Mikko ”Peltsi” Peltola kurvaa yhdelle Nuuksion kansallispuiston parkkialueista syksyisenä aamupäivänä.
– Minulla on sellainen hassu tapa, että löydän aina parkkipaikan, hän naurahtaa.
Mikon tapaaminen kansallispuistossa on ehkä luontevin asia, jonka voi kuvitella; hän tuntee Suomen kansallispuistoista ison osan kuin omat taskunsa. Puistoja on maassamme 41 ja Peltsi on kiertänyt niistä 34.
– Retkeilyssä on se kivaa, että pääsee näkemään uusia paikkoja. Olen vähän sellainen, että jään kiinni samoihin paikkoihin. Huomaan, että olen käynyt Kiilopäällä tai Saariselällä pian sata kertaa. Ne ovat hienoja paikkoja, mutta uusiakin on kivaa käydä koluamassa, hän kertoo.
Videolla Peltsi kertoo siitä, kuinka pieni moka voi joskus johtaa ikävään lopputulokseen.

Isä-poika-duo teki vaikutuksen
Luonto tulee Peltsille tutuksi sekä vapaa-ajalla että työn puolesta. Hänet on viime vuosina nähty sekä Ylen Peltsin toinen luonto -sarjasta että jättimäisen suosion keränneestä Peltsi ja Osmo -sarjasta, jossa pitkin metsiä liikkuu myös hänen poikansa Osmo.
Mukana ohjelmissa, myös joulukuussa vitoskautensa saavassa Peltsin toisessa luonnossa, rientää tuttuun tapaan luottokuvaaja Juha Korhonen.
– Olemme tästä joskus puhuneet, että kehitetäänkö joku uusi ohjelmatyyppi, jolla on uusi nimi. Ja sitten loppujen lopuksi Mikko ja Juha juoksevat metsässä ja sarjalla on vain eri nimi, hän vitsailee luonto-ohjelmiensa jatkuvuudesta.
Lapsetkin luontoon
Osmo nousi isä-poika-sarjan myötä hurjan suosituksi. Pojan ottaminen mukaan retkille ei ollut uusi juttu, vaan hän on seikkaillut isänsä kanssa pienestä pitäen.
– Olen kasvanut tai kasvatettu niin, että silloin, kun lapsia tulee ja he ovat pieniä, heidän kanssaan ollaan ja tehdään, Mikko summaa.
Luontoon lähteminen on Mikolle itselleen helppoa ja luontaista, ja niinpä sinne pääsevät lapsetkin.
– Tiedän, miten kivaa on vaikka tulla lasten kanssa tällaiseen paikkaan ja grillata tuossa jotain, syödä päivällinen tai pyöriä muuten katsomassa maisemia, hän tuumaa viitaten Nuuksion lukuisiin polkuihin ja grillipaikkoihin.

Syysretki edessä
Vaikka Seiska tapaa Peltsin sateisena arkipäivänä, on Nuuksiossa porukkaa pilvin pimein. Koululaisia tulee vastaan joka mutkan takaa, ja metsässä kaikuu iloinen puheensorina. Tulossa on syyslomaviikko, mikä nostattaa tunnelmaa entisestään.
Mikko aikoo lähteä syyslomalle kesäkohteeseen Utön saarelle. Suomen eteläisin saari on kaunis ympäri vuoden, mutta syysmyrskyt saattavat toki olla omaa luokkaansa.
– En ole koskaan ollut mikään etelänlomamatkailija. Ei ole ollut tarvetta sadekeleilläkään lähteä sinne. Sitten kaveriperheen isä ehdotti, että pitäisikö mennä johonkin sellaiseen paikkaan, jossa keli voi olla ihan mitä sattuu. Siellä voi olla lokakuussa sellaiset puhurit, että tietää olleensa, tai sitten voi olla ihan tosi nättiä, hän naurahtaa.
Telttaretkestä ei sentään ole kyse, vaan poppoo yöpyy majoituspalvelussa. Kalastusvehkeet lähtevät mukaan, mutta ihan kalareissuksi Mikko ei lomaa kutsu.
– En minä nyt tiedä, mitä siellä tehdään – ollaan ja möllötetään, hän summaa.
Poika hurmasi tv-katsojat
Osmon kanssa tehty sarja teki isä-poika-kaksikosta kotisohvien suosikkiduon, ellei Osmo kiilannut suosiossa isänsäkin ohi.
– Alkaa olla takan päällä ruuhkaa! Pitäisi varmaan tehdä kotiin laajennus Osmon palkinnoille. Mikko vitsailee.
Seiska tapasi Peltsin lokakuun alussa, kun Downin oireyhtymän tietoisuuskuukausi pärähti käyntiin. Maailmassa on tietoisuuspäiviä, -viikkoja ja -kuukausia joka lähtöön, ja Mikolle moinen kuukausi tuli yllätyksenä.
– Onko semmoinenkin? hän naurahtaa.
Mikkokin myöntää, että teemapäiviä on sen verran paljon, että niistä suuri osa menee ohi.
– Toki tämän downin kanssa tietoisuutta on ihan koko ajan. Mutta onhan niitä aina hyvä olla – ei ole haittaa siitä, että tietoa on paljon, hän tuumaa.
Osmon mukanaolo telkkarissa on tuonut huomattavan määrän palautetta eritoten erityislasten vanhemmilta. Kiitosta on tullut esimerkiksi siitä, että Downin syndroomaa ei sarjassa pahemmin voivotella.
– Eikä sitä ollut tarkoituskaan nostaa framille siinä. Osmohan on juuri tuollainen, mitä hän siinä sarjassa on. Me emme ole näyttelijöitä, vaan mennään juuri sillä meiningillä, mitä se oikeasti on, Peltsi tuumaa.
