Mari Valosaaresta levisi ikäviä huhuja – avautuu Seiskalle karusta tilanteestaan
Radiojuontaja Mari Valosaari otti hevosensa ja lähti Espanjaan, mutta pian kaikki meni pieleen ja Mari joutui kerjäämään rahaa.
Radiojuontajana tutuksi tullut Mari Valosaari on lapsesta lähtien puuhastellut hevosten parissa.
Arkistovideo: Mari Valosaari Ibizalla mukana Martina Aitolehden synttäreillä
Kun hän jäi työttömäksi lopetettuaan radio Novalla, Mari päätti pakata rakkaan, tuolloin vielä 3-vuotiaan Söpis-nimisen heppansa kuljetusautoon ja lähteä kohti Espanjan Aurinkorannikkoa tarkoituksenaan elää Espanjassa aina toukokuuhun saakka.
Ennen matkaansa Mari osti Söpikselle ponin matkakaveriksi.
– Poni maksoi 1 000 euroa, Mari kertoo Seiskalle.
Kädestä suuhun
Ranskassa Mari joutui turvautumaan eläinlääkärin puoleen, kun Söpikselle tuli matkustuskuume.
– Olin ottanut jo etukäteen selville, mitä rasituksia pitkistä kuljetusmatkoista voi hevoselle tulla. Olin jo 10 päivää ennen matkalle lähtöä aloittanut ennalta ehkäisevän lääkityksen matkustuskuumetta ehkäistäkseni.
– Lisäksi kaikki yöpymiset, juotot, syötöt ja tauot oli suunniteltu etukäteen.
– Yritin tehdä kaikkeni, jotta matka sujuisi hyvin, mutta sitten kävi näin.
Marin yksi suurimmista ongelmista oli se, ettei hänellä ollut ylimääräistä rahaa eläinlääkärikuluihin.
– Elän kädestä suuhun, eikös se ole aika normaalia, työtön Mari toteaa.
Kunto romahti taas
Ranskassa eläinlääkäri antoi lopulta hevoselle matkustusluvan, mutta Espanjan Valenciassa matka tyssäsi hevosen kunnon romahdettua uudestaan.
– Hevonen oli kolme päivää Ranskassa, ja se hoito maksoi 1 560 euroa.
– Uskoin sokeasti ranskalaisen eläinlääkärin neuvoja, enkä osannut vaatia esimerkiksi hevosen keuhkojen ultraamista. Toisaalta hevonen näytti tuolloin jo pirteämmältä, Mari jatkaa.
Espanjan puolella hevosen tila kuitenkin paheni.
– Sillä oli kuumetta yli 40 astetta.
Söpis pääsi Valencian yliopistolliseen eläinsairaalaan hoidettavaksi, ja tällä hetkellä hoitopäiviä on kertynyt 17.
Mari joutui jättämään hevosensa sinne ja jatkoi matkaansa kohti Malagaa 670 kilometrin päähän hevosestaan.
– Minun oli pakko päästä Malagaan, sillä minulla oli lento takaisin Suomeen, jossa tein Ylelle yhden työkeikan, Mari kertoo.
– Sitä paitsi, ei minulla olisi ollut varaa jäädä hevosen luokse asumaan jonnekin hotelliin.
Rahakerjuu hävetti
Koska eläinlääkärikulut alkoivat Espanjassa hipoa yli 8 000 euroa, Mari päätti järjestää pienkeräyksen.
Juuri ennen kuin Seiska otti Mariin yhteyttä, keräyslupa oli tullut täyteen ja Mari oli poistanut keräystiedot kaikista somekanavistaan.
– Olen todella kiitollinen kaikille auttajilleni. Minua hävetti pyytää rahaa tällä tavalla, mutta todella tarvitsin sitä, hän kertoo.
Mari sai paljon sympatiaa osakseen, mutta myös kritiikkiä. Monet arvostelivat Maria siitä, että hevosenomistajalla pitäisi olla puskurirahastoa sen verran, ettei rahakeräyksiä tarvitsisi järjestää. Lisäksi Maria arvosteltiin siitä, ettei hän esimerkiksi pyytänyt pankilta lainaa.
– Miten olisin työttömänä edes saanut lainaa?, Mari vastaa kritiikkiin.
– Ja kuinka monella lemmikinomistajalla edes on jotain 10 000 euron puskurirahastoa?
– Voin sanoa rehellisesti, että minulla on tiukkaa rahasta. Siksi tänne Espanjaankin tulin, sillä täällä minulla on vähemmän kuluja kuin Suomessa. Suomessa esimerkiksi omistamani hevoset ovat nyt ylläpidossa, eikä minulla ole niistä mitään kuluja.
Laillinen keräys
Mari sai arvostelua osakseen myös siitä, oliko pienkeräys ylipäätään laillinen.
– Minulla oli pienkeräysluvat kunnossa, ja joudun kaikesta tekemään virallisen tilityksen, Mari kertoo.
– Mikäli jotain rahaa jää lopullisten eläinlääkärikulujen jälkeen jäljelle, se menee eläinten hyväksi.
Huhujen mukaan Mari olisi vuodenvaihteessa bilettänyt Marbellassa kolme päivää.
– Mitäh, ei pidä paikkaansa, en ole edes ollut siellä, Mari huudahtaa.
– Olin ystäväni juhlissa uutenavuotena ja join siellä kaksi lasillista skumppaa.
– En ylipäätään elä mitään pröystäilevää elämää täällä Espanjassa. Asun siskoni luona ja yritän tehdä töitä, että saan lapsille ruuan nenän eteen. Tarkoitus on vetää täällä ratsastusretkiä, Mari kertoo.
Miten käy Söpiksen?
Mari on edelleen päivittäin yhteyksissä Valenciaan, jossa Söpistä hoidetaan.
Mari ei vielä tiedä, miten Söpis saadaan Malagaan. Myös toukokuussa tarkoitettu paluumatka arveluttaa.
– Voi olla, että Söpis on pakko jättää tänne Espanjaan. Sen keuhkot voivat olla siinä kunnossa, ettei Söpiksestä tule enää urheiluhevosta, mutta se kestää harrastekäytön.
Mari kertoo, että vuodenvaihteessa hän joutui lopettamaan perheen Suomessa olleen ponin.
– Poni oli 27-vuotias ja se oli pakko päästää pois kärsimyksistä. Toivottavasti tämä alkanut vuosi olisi meille parempi, sillä nyt vastoinkäymisten limitti alkaa olla täynnä.