Eino Grönin koskettava paljastus Marjatta-vaimonsa viimeisistä hetkistä
Marjatan kuoleman jälkeen Eino sanoo opettellensa elämään uudelleen.
Viimeinen vuosi on ollut luopumisen aikaa iskelmälegenda Eino Grönille, 86.
Heinäkuussa hän menetti Marjatta-vaimonsa, joka eli muistisairauden takia lähes kymmenen vuotta hoivakodissa. Korona-aikaa lukuun ottamatta Eino vieraili vaimonsa luona joka toinen päivä.
– Viimeinen hetkemme vaimon kuolinvuoteella oli elämäni
kamalin. Sillä hetkellä tiesin, että yhteinen taipaleemme oli tässä. Kuolemaan
ei voi koskaan valmistautua.
65 vuotta yhteistä elämää
Marjatan kuoleman jälkeen Eino sanoo opettellensa
elämään uudelleen.
– En osannut ajatella järkevästi missään vaiheessa, että yhteinen elämämme olisi pian ohi. Se vie oman aikansa, kun on ollut toisen kanssa yhdessä 65 vuotta, Eino kertoo.
Ennen kuolemaansa Marjatta menetti puhe- ja liikuntakykynsä.
– Siitä huolimatta katse ja hymy irtosivat satunnaisesti
vielä loppuaikoinakin. Korona-aika vaikutti suuresti sairauden etenemiseen, sillä
me läheiset emme pystyneet käymään hänen luonaan, joten hänelle ei ollut
samalla tavalla päivittäisiä virikkeitä kuin oli aiemmin ollut.
Muistot nousevat pintaan
Vielä ennen korona-aikaa Eino ja Marjatta kävivät yhdessä sauvakävelylenkeillä, ja Eikka vei välillä vaimonsa heidän mökilleen.
Eino kokee tehneensä surutyönsä yksin, vaikka ympärillä on ollut runsaasti myötäeläjiä.
– Tässä ponnistellaan eteenpäin. Surutyötä teen edelleen koko ajan. Mieleen nousee muistoja yhteisen elämän varrelta. Mennyt vuosi on ollut suuri surun vuosi, Eino toteaa.
– Nyt alkaa olla jo parempi olo, koska on täytynyt ymmärtää, että tämä on elämän kiertokulkua. Jokaisen on painittava oma surutyönsä läpi.