Aki Palsanmäen koskettava erikoishaastattelu syöpähelvetistään – ”Hoitaja pelasti henkeni”

Koko Suomi on surrut ja ruotinut Aki Palsanmäen, 54, kohtaloa sen jälkeen, kun Seiska viime viikon perjantaina uutisoi tv:stä tutun huutokauppatähden keuhkosyövästä.

Aki halusi kertoa syöpäshokistaan julkisesti, koska hän joutui perumaan sovittuja töitä vaimonsa Heli Palsanmäen, 46, kanssa .

– Kenenkään ei tarvitse enää arvuutella minun tilaani. Olen aina ollut elämässäni rehellinen, joten puhun nyt tästäkin avoimesti. Mutta vain tässä haastattelussa. Minä ja Heli keskitämme nyt kaiken voimamme toipumiseeni, Aki alleviivaa Seiskalle.

– En kaipaa sääliä, vaikka voin myöntää, että leikkaus pelotti niin perkeleesti. Olen yrittänyt ajatella, että nyt on vain mentävä niillä korteilla, jotka minulle on jaettu. Kohtalo määrää, poistunko tästä paskapelistä voittajana vai viekö potin se elämää suurempi jakaja.

Leikkaus onnistui

Suomen Huutokauppakeisari -tv-ohjelman suosikkikasvo sai kuulla syöpädiagnoosistaan kaksi viikkoa sitten. Koska kyseessä on vakava sairaus, Aki otettiin leikattavaksi kiireellisesti.

Aki meni Keski-Suomen keskussairaala Novaan Jyväskylässä varhain perjantaiaamuna. Hänet leikkasi yksi Suomen taitavimmista kirurgeista.

– Häneen voin luottaa kuin vuoreen. Hänellä on takanaan satoja vastaavia syöpäkasvainten poistoleikkauksia, Aki kertoi Seiskalle.

Perjantaina kello 15 maissa Heli sai odotetun puhelinsoiton sairaalasta.

– Hoitaja soitti heräämöstä. Aki on herännyt ja oli pyytänyt heti soittamaan minulle, etten enää murehdi, Heli sanoi liikuttuneena.

– Leikkaus meni hyvin. Kaikki on niin hyvin kuin voi tässä tilanteessa olla.

Myöhemmin illalla Aki laittoi sairaalasta viestiä.

– Kaikki meni hyvin. Vointi ok, vähän tokkurainen, ei kipuja, Aki viestitti Seiskalle.

– Eiköhän se tästä.

Loppuelämä syövän kanssa

Aki pääsi alkuviikosta kotihoitoon Uuraisten Hirvaskankaalle.

Edessä on pitkä toipuminen.

– Ei saa jäädä sängyn pohjalle makaamaan, vaikka olisi kipujakin, vaan lähdettävä kävelemään pikkuhiljaa, Aki kuvailee saamiaan ohjeita.

– Teen hengitysharjoituksia ja kuntoutan parhaani mukaan itseäni. Minun on toivuttava kotona ainakin kuukauden verran ja oltava varovasti. Mitään yli kilon painoista ei saa nostaa, housuja korkeintaan.

Aki tietää, että syövän kanssa on elettävä loppuelämä. Vaikka kahden sentin kasvain saatiin leikattua pois eikä syöpä ollut onneksi ehtinyt levitä muualle, uusiutumisen riski on todellinen.

– Ensimmäinen kontrolli on kuukauden päästä. Silloin saadaan imusolmukkeiden koepalojen tukokset ja selviää, pitääkö hoitoja jatkaa sytostaateilla.

Syöpäkontrollit jatkuvat viiden vuoden ajan.

Olin täysin oireeton

Aki puuskahtaa, että syöpä tuntuu erityisen epäreilulta, koska hän on pyrkinyt elämään terveellisemmin kuin koskaan aiemmin.

– Vietimme taas talven Espanjan Aurinkorannikolla, missä hoidin kuntoani, pelasin padelia ja kävin pitkillä kävelylenkeillä. Katsoin, mitä söin ja lopetin kuperkeikkaöljynkin juomisen vuodenvaihteessa, Aki kertoo alkoholia tarkoittaen.

– Voin jopa sanoa, että olin aikuisikäni parhaassa kunnossa. Ja sitten minulla todettiin keuhkosyöpä!

Aki poltti tupakkaa 25 vuoden ajan ”yhtä kyytiä” ja pahimmillaan kaksi askia päivässä. Hän tumppasi tupakat vuonna 2011, mutta sauhutteli senkin jälkeen bilepolttajana.

– En halua moralisoida, mutta kyllä tupakki on myrkkyä. Ei sitä nuorena ajatellut, kun laittoi reteästi Belmontin palamaan, että se johtaa syövän kouriin.

Huutokauppakeisari ihmettelee sairauden oireettomuutta.

– Minulla ei ollut mitään oireita eikä keuhkossa kipuja, ei niin mitään missään. Ei hengästymistä, ei pistänyt rintaan. En yskinyt verta enkä olisi tiennyt koko keuhkosyövästä, jollei tuttu sairaanhoitaja olisi ollut niin topakka ja tarkkaavainen, että hän suorastaan pelasti henkeni.

"Kylmiö saa vielä odottaa"

Joka vuosi Aki Palsanmäellä on tapana käydä verikokeissa. Yleensä keväisin, Espanjan-loman jälkeen – ja niin tänäkin vuonna.

– Olen käynyt säännnöllisesti testeissä vuosikausia. Katsotaan miehiset arvot, PSA-kokeet, vitamiinit ja hemoglobiinit. Suosittelen kaikille miehille ja naisillekin! Aki tokaisee.

– Toukokuisessa rutiinitarkastuksessa tuttu sairaanhoitaja äkkäsi, että veriarvoni olivat pari pykälää alhaalla ja rauta-arvot myös. Vaikka kyse oli pienestä poikkeamasta, hän patisti lisätutkimuksiin. Onneksi menin.

Aki hymähtää, että häntä ensialkuun huvitti. Ovathan veriarvot ennenkin pikkaisen heitelleet. Kesä meni Suomen Huutokauppakeisarin uusia jaksoja kuvatessa ja töitä paiskoen. Tv-kuvaukset ehtivät päättyä ennen kuin syöpähelvetti pääsi valloilleen.

– Elo-syyskuun vaihteessa otettiin sitten tietokonekuva keuhkoista. Lääkärit havaitsivat jotain, ja sitten minua työnnettiinkin jo putkeen viipalekuvia varten. Veriarvot eivät olleet parantuneet, ja aloin itsekin aistia pientä huolestumista.

Itku tuli keikkamatkalla

Tietokonetomografiassa Akin keuhkoista paljastui kaksi senttiä iso kasvain. Vielä siinäkään vaiheessa hän ei pelännyt syöpää, sillä keuhkolääkäri totesi tilanteen olevan 50-50.

– Että ihmiselle tulee pallukoita joskus keuhkoihin ja saattavat hävitä itsekseen pois. Lääkärit halusivat kuitenkin ottaa syöpänäytteen neulalla. Se alkoi pelottaa jo aika lailla.

Neulanäyte otettiin syyskuun lopulla. 

Toissa keskiviikkona Aki ja Heli olivat ajamassa Keski-Suomesta Turkuun meklauskeikalle, kun lääkäri soitti.

– Hän sanoi, että tulokset ovat tulleet eikä niissä ole mitään epäselvää. Että sinulla on keuhkosyöpä, Aki. Ilmat menivät pihalle ja silmät alkoivat hikoilla, Aki kuvailee pysäyttävää hetkeä, jolloin kyyneleet nousivat silmiin.

– Meidän oli Helin kanssa pakko kasata itsemme ja hoitaa illan hyväntekeväisyyshuutokauppa. Kuin kohtalon ivana keräyksen kohteena olivat lasten ja nuorten syöpätutkimus. Jouduin tosissani puremaan hammasta, etten olisi murtunut ja pillahtanut itkuun kesken keikan.

Kysyin, kuolenko tähän

Aki ja Heli ajoivat yötä myöten takaisin Uuraisille. Matka oli tunteikas. He pysähtelivät haukkomaan happea tienvarressa ja välillä kävivät teellä huoltoasemilla. Molempia itketti. Lohdutuksena oli keuhkolääkärin toteamus syövän varhaisesta löytymisestä.

– Jos se tuttu hoitaja olisi ohittanut veriarvojeni muutoksen olankohtauksella ja syöpä olisi ehtinyt levitä, vuoden päästä mitään ei olisi ollut tehtävissä. Matkani olisi ollut kylmiötä kohti. Nyt en ole vielä kylmiöön valmis, se saa odottaa.

Aki kiittää myös sairaala Novan henkilökuntaa äärimmäisen hyvästä ja asiantuntevasta hoidosta.

– He ovat olleet sympaattisia ja huolehtivia ja ihan mahtavia, Aki sanoo ääni särkyen.

Vaikka kipuja ei ole ollut, pään kanssa on ollut tekemistä. 

– Aamut ovat olleet pahimpia, kun herää ja pää tunkee viestiä, että sairastat keuhkosyöpää. En anna periksi. Ensi vuonna meklaan kuin ennenkin, Espanjassa ja täällä Hirvaskankaalla, Aki vannoo.

– Kun näin leikkaavan kirurgin ensi kerran, kysyin heti, jotta kuolenko tähän syöpään vai pidätkö minut hengissä? Hän vastasi, että ”et ainakaan tähän syöpäkasvaimeen kuole”. Luotin siihen ja selvisin jo tähän saakka.

Helistä iso apu

Helistä on ollut iso apu ja tuki. Onhan keisarin vaimo käynyt itsekin läpi syöpähelvetin. 

Helillä todettiin vuonna 2022 neljän sentin pahanlaatuinen kasvain kohdussa ja syöpä oli ehtinyt levitä muuallekin elimistöön. Rankat säde- ja sytostaattihoidot venyivät kahdeksan viikon mittaisiksi, mutta toivat tulosta. Heli selvisi kohtusyövästä.

Tuolloin Aki oli Helin tukena syöpäkurimuksessa. Nyt osat ovat toisinpäin.

– Mikä on todennäköisyys, että salama iskee kahteen kertaan samaan paikkaan? Että molemmat avioparista sairastuvat syöpään? No, meihin osui tuplavoitto. Kai tällä joku tarkoitus on, en vain vielä ymmärrä, mikä se on. Aika näyttää.

Heli: ”Selvitään tästäkin”

Heli Palsanmäki sanoo, että Akin keuhkosyöpä oli valtava järkytys.

– Tässä on pitänyt kaikin voimin tsempata, jota on pysynyt jotenkuten toimintakykyisenä, Heli kuvaa.

– Olen auttanut Akia ja kertonut omia oppejani syöpähoidosta. Kehottanut ottamaan kaikki tarjottu apu vastaan ja puhumaan ammattilaisille, jos haluaa. Ja luottamaan siihen, että lääkärit ja hoitajat pitävät kyllä huolta.

Helin ensimmäinen lausahdus Akille oli: 

– Me selvitään kyllä tästäkin.