Tennistähti Harri Heliövaara Seiskan erikoishaastattelussa: Palkintorahat takkaan

Suomessa saatiin sunnuntaina 14. heinäkuuta iloita ennennäkemättömästä saavutuksesta, kun Harri Heliövaara, 35, voitti parinsa Henry Pattenin kanssa Wimbledonin tennisturnauksen miesten nelinpelin mestaruuden. Harri on ensimmäinen suomalainen aikuisten nelinpelimestari tenniskisoista pyhimmäksi tituleeratussa Wimbledonissa.

Suomeen palattuaan Harri kertoo Seiskalle, ettei vielä ole täysin sisäistänyt historiallista saavutustaan.

– Olen pari vuorokautta sulatellut sitä, että olen Wimbledon-voittaja. Edelleen on sellainen pieni epäusko, että miten ihmeessä se oikeasti tapahtui. Mutta samalla olen aika ylpeä, on tehty aika paljon oikeita asioita elämässä, että tässä ollaan, Harri kuvailee tuntemuksiaan.

Tähtää korkeammalle

Nyt edessä on ansaittu loma, ja kuun lopussa kisat jatkuvat taas Yhdysvalloissa. Vauhti ei suinkaan ole hiipumassa, sillä maailmanlistalla sijalla 12 oleva Harri tähtää yhä korkeammalle. Parhaimmillaan hän on ollut seitsemäntenä viime vuoden tasaisen suorittamisen ansiosta.

– Seiska on upea suoritus, mutta niin kauan kuin pelataan, yritetään saavuttaa jotakin vielä parempaa, hän kertoo päättäväisenä.

Harri päätti ammattilaisuransa kertaalleen vuonna 2013 ja opiskeli diplomi-insinööriksi. Hän palasi toimistotyöstä ammattilaiskentille viitisen vuotta myöhemmin.

– Päätös palata kentille ei kaduta yhtään, ja se on suurin syy sille, että tässä ollaan.

Taukonsa aikana Harri sai huomata, että urheilun herättämiä tunteita tuli ikävä.

– Tennis ja urheilu ylipäätään tuovat elämän parhaita fiiliksiä ja myös huonoimpia fiiliksiä. Se tunteiden vuoristorata on sellainen, mistä saan omat ”kicksit”, se on minulle jollakin tavalla huumetta. Sitä jäin kaipaamaan, Harri myöntää.

Ura vaatii paljon

Urallaan Harri on vienyt monia arvostettuja voittoja jo ennen viimeisintä saavutusta, mutta toisaalta elämään mahtuu saavutuksia urheilun ulkopuolellakin.

– On vaikeaa laittaa urheilun ja elämän saavutuksia samalle viivalle. Urheilun parissa Wimbledon-voitto on korkein, mutta suuremmaksi on pakko laittaa se, että on perhe ja kaksi lasta. Voin tehdä sitä, mitä eniten haluan, eli pitää huolta perheestäni ja samalla pelata tennistä, Harri hehkuttaa.

Perhe onkin Harrille valtavassa arvossa. Hän tapasi vaimonsa Sinin taannoin töissään urheilun ulkopuolella, ja toukokuussa avioliittoa tuli täyteen viisi vuotta. Heillä on kaksi pientä lasta, joista nuorempi syntyi juuri viime vuoden Wimbledonin aikaan. Tänä vuonna synttäreitä vietettiin finaalipäivänä.

Huippu-urheilun ja perhe-elämän sekoittaminen ei aina ole helppoa.

– Välillä ihmettelen itsekin, miten tämän kaiken saa pyörimään. Se on todella iso haaste, ja yksi vaikeimpia yhtälöitä saada toimimaan, Harri toteaa.

Kiitos rakkaalle

Harri kertoo, että arjen pyörittäminen vaatii vaimolta paljon venymistä, mistä hän on kiitollinen. Hän kiittelee Siniä siitä, että hän hoitaa lapsia ja pitää kodin pystyssä Harrin ollessa kisareissuissa.

– Kai se vaatii jonkunlaisen yhteisen tahtotilan. Koko perheen pitää haluta, että voin pelata. Isoja uhrauksia myös vaimon puolelta, Harri pohtii.

Kun Harri on kotona, korostuu perheen yhteinen aika tärkeänä. Harri kertoo lastensa olevan juuri sellaisessa iässä, jossa yhdessäolo ja ulkoilu ovat aina mukavaa. Perheen kanssa puuhailu on myös palauttavaa.

– Se vie ajatukset pois pelaamisesta. On niin virkistävää ja ihanaa, kuinka lapsille ei ole mitään väliä, miten olen pelannut. He ovat aidosti läsnä, ihan sama miten minulla on mennyt, ja se ottaa paineita pois, Harri kertoo.

Voittorahat hyötykäyttöön

Menestyvälle pelaajalle tennis voi olla hyvinkin rahakas laji. Wimbledon-voitto toi Harrille lähes 380 000 euroa. Harri kertoo, että rahapalkkiotkin tuntuvat hyvältä, ja on ylpeä siitä, että voi tuoda oman osansa leivästä pöytään urheilemalla. Taloudellinen tilanne mahdollistaa myös sen, että valmentaja ja perhe pääsevät mukaan kisoihin.

– Kyllä siitä jää jotain ylimääräistäkin, niin voimme tehdä kotona pihasta vielä kivemman lapsille ja takkahuoneesta viihtyisämmän paikan. Ehkä noille palkinnoille täytyy kohta keksiä jonkinlainen huone, missä niitä voi pitää hienosti esillä. Ei Wimbledon-pokaalia viitsi kaapin perälle työntää, Harri naurahtaa.

Wimbledon-voittoa juhlittiin hulppeassa hotellissa järjestetyssä gaalassa, johon voittajien ja finalistien lisäksi kutsuttiin Wimbledonin tennisklubin jäseniä ja brittiläistä johtajistoa sekä kilpailun sponsoreita. Maailmankuulujen pelaajien joukossa ilta sujui riemukkaasti.

– Saimme kisajärjestäjältä lainaan smokit. Syötiin hyvin, juotiin hyvin ja pidettiin hauskaa. Oli erittäin mukava ilta. Sinne sai kutsua pari omaa vierasta, niin oli muutama tuttukin, Harri paljastaa.

Perhe mukana

Harrin elämässä on monia asioita, joista hän saa olla kiitollinen; urheilumenestys on toki asia erikseen, mutta yksi asia nousee kaiken muun yläpuolelle. Läheiset ihmiset mahdollistavat uran, ja Harri painottaa kiitollisuuttaan heille. Perhe ja lähisukulaiset ovat mukana elämässä, ja Harri sai ison osan rakkaimmistaan mukaan Wimbledonissakin.

– Niin iso porukka halusi elää mukana siinä finaalissa ja pääsi katsomaan. Kyllä se on kuitenkin loppujen lopuksi se, mikä on elämässä tärkeintä.

Jännittävää finaalia seuratessa saattoi huomata, että tasaväkisessä pelissä Harri ja Henry pysyivät tyyninä, kun vastassa olleet Max Purcell ja Jordan Thompson alkoivat turhautumaan finaalin loppua kohden.

Tunteidenhallinnalla voittoon

Harrin mukaan Wimbledonin finaalin voitto johtui juuri siitä, että hän ja Henry ovat elämässään tasapainoisemmassa tilanteessa, ja hillitsivät tunteensa tiukoissa paikoissa finaalissakin.

– Me olisimme ottaneet vastaan voiton ja tappion samalla ylpeydellä. Vastustajat halusivat liikaa pelkästään voittaa, Harri toteaa.

Harri kertoo itsekin huomanneensa ottelua jälkikäteen katsellessaan, että vastustajien kiukku näkyi kotisohville asti. Pelin jälkeen tunteet onneksi tasaantuivat, ja parien välinen kunnioitus säilyi.

– He ovat tosi reiluja kavereita, mutta heille se tappio tuntui tosi pahalta.