Pasi Nurminen yllätettiin veitsellä metsikössä: uhattiin silpomisella
Lahtelainen lätkäjätkä eli värikkään nuoruuden kotikaupungissaan.
Suomen ensimmäinen vakituinen NHL-ykkösmaalivahti Pasi Nurminen tunnetaan lempinimellään Liipolan Hasek.
Videolla Nupe muistelee nuoruuttaan:
Lahden Liipolassa vierähtikin elämän ensimmäiset vuodet. Moni ei kuitenkaan tiedä, että Pasi varttui aikuiseksi muutaman kilometrin päässä Launeella.
– Taisin olla viiden vanha, kun muutettiin Liipolasta tänne Launeelle, Nupe muistelee Seiskalle nuoruuden maisemissaan.
– Työläisperhe sai silloin sen verran lainaa, että hommattiin omakotitalo. Se oli vanhempieni unelmien täyttymys.
Se oli vanhempieni unelmien täyttymys.
Asui koulunkentällä
Maisemanvaihdos maistui myös nuorelle Pasille. Aivan uuden kodin vieressä sijaitsi Salinkallion koulu ja urheilukenttä, jossa oli talvisin kovat kiekkopelit käynnissä.
Kesäisin lajina oli jalkapallo.
– Jos joku on joskus määritellyt jonkin metrimäärän, jonka päässä pitää asua urheilukentästä yltääkseen ammattilaiseksi, niin kyllä ne kriteerit täyttyivät.
– Asetelma ohjasi varmasti toimintaa ja vei meikäläistä vahvasti urheilun pariin. Ja hyvä niin, Nupe hymähtää.
Rajua remuamista
Mikään täysin moitteeton urheilijanuorukainen Nupe ei suinkaan ollut. Kova katujätkä ehti olla monessa mukana.
– Teinivuosia jos miettii, niin täällä Salinkallion maastoissa tuli pyörittyä vähintään kahdeksan tuntia päivittäin. Urheilukentällä, mutta myös lähimetsikössä sekä koulun katollakin.
Puuhasteltiin mitä puuhasteltiin.
Seiskan tietojen mukaan Salinkallion koulun katolta kantautui toisinaan melkoinen ruskeiden lasipullojen kilinä. Nupe naurahtaa ja pitää mölyt mahassaan.
– Puuhasteltiin mitä puuhasteltiin.
Isojen poikien touhuja
Nuori herra Nurminen pääsi näkemään läheltä isojen poikien touhuja. Hän muistaa eräänkin kerran, kun viritetty pikkuauto pamahti koulun pihassa lyhtypylvääseen.
– Siinä kiesissä taisi olla vähän nitrojakin, koska pamaus oli hirveä ja se pylväs meni poikki. Enkä tiedä, oliko se autokaan ihan laillisin keinoin hommattu…
Enkä tiedä, oliko se autokaan ihan laillisin keinoin hommattu…
Salinkallion lakkautetun koulun pihalla komeilee yhä kaukalo, jonka laitoihin on töhritty lahtelaista katutaidetta.
Valtavan falloksen vieressä poseeratessaan Nupe irvailee itselleen, että ”kumpi on isompi mulkku?”
– En mä kyllä oikeasti mikään mulkku ollut. Yritin päinvastoin pitää kavereiden puolia ja huolehtia siitä, että kaikilla on kaikki hyvin. No, varmaan joskus eksyin väärällekin puolelle – turha sitä on kieltää.
Uhattiin veitsellä
Menoa ja meininkiä riitti myös Liipolassa, jossa Nurminen kierrättää antaumuksella Seiskan reportteria ja kuvaajaa.
Piipahdamme Pasin vanhan kotitalon edustalla, jossa aikoinaan leikittiin melko rajujakin lastenleikkejä.
Kivitimme oikeasti toisiamme.
– Kuulin vasta myöhemmin, että muualla Lahessa leikittiin käpysotaa. Me leikittiin naapuritalon poikia vastaan kivisotaa. Kivitimme oikeasti toisiamme.
Kerran pikku-Pasi jäi lähimetsikössä kiinni naapuritalon pojille.
– Kaivoivat linkkariveitsen esiin ja uhkasivat skalpeerata meikäläisen. Sen verran vakavissaan vaikuttivat olevan, että kavereiden piti rientää hätiin.
Kavereita hautaan
Elämässään kapealla polulla seikkaillut Nupe löi lopulta läpi ja tuli lätkätähdeksi. Kaikille lapsuudenkavereille ei käynyt yhtä hyvin.
Monista on tuli täysin yhteiskuntakelpoisia, mutta osa eksyi "valtion hotelliin" ja jotkut päätyivät jopa hautausmaalle. Pasi ei halua ottaa kantaa muiden asioihin.
Urheilu ei täysin pelastanut meikäläistäkään.
– Urheilu ei täysin pelastanut meikäläistäkään, mutta sen ansiosta ehdin hölmöilemään paljon vähemmän. Sanotaanko näin.
– On turhaa jossitella, mitä musta olisi tullut ilman lätkää. Ehkä olisin suunnannut kaiken tarmoni ja intohimoni johonkin muuhun ja mahdollisesti menestynyt jollain muulla uralla.
