Kommentti: Antti Pennanen on kuin peura ajovaloissa – Leijonissa muhii katastrofi
Jääkiekkoliitto otti valmentajapalkkauksessa karmean riskin, kirjoittaa erikoistoimittaja Eetu Ampuja.
Antti Pennasta ei käy kateeksi. Entinen liigaluotsi tekee parhaillaan tulikastettaan Leijonien päävalmentajana kovimmassa mahdollisessa paikassa.
Paikkana on tietysti Montreal ja homman nimenä 4 Nations. NHL:n masinoima kivenkova superturnaus, jollaisia ei ole koettu lähes yhdeksään vuoteen.
Koko jääkiekkomaailma tuijottaa tätä lätkäturnausta. Kaikki parhaat ovat mukana. Leijonillakin on jalkeilla yksi Suomen kiekkohistorian kovimmista joukkueista.
Ja kaiken tämän keskellä NHL-valoissa Leijonien ohjaksissa seisoo Pennanen, joka ehti saada alle pari hikistä EHT-höntsäturnausta ennen suden suuhun syöksymistä.
Kaikki aistivat saman
Kaikki tänään urheilu-uutisia lukeneet tai jopa yöllä kiekkoa katsoneet tietävät, kuinka Suomelle avausottelussa kävi. USA oli selvästi vahvempi ja kylvetti Leijonia jääkylmin lukemin 6–1.
Pennanen näytti kuin heinäseipään nielleeltä.
Lähes yhtä huolestuttavaa kuin itse murskatulos on tapa, jolla Pennanen ennen ottelua ja sen aikana esiintyi. Kenenkään ulkoista olemusta haukkumatta todettakoon, että hän näytti kuin heinäseipään nielleeltä.
Suomessa 4 Nationsia näyttävän Nelosen studio-osuuksissakin sanottiin suoraan, että Pennanen vaikuttaa jännittyneeltä. Uusi Leijona-luotsi vaikutti jopa tiuskivan häntä haastatelleelle toimittajalle – ennen kuin peliä oli pelattu sekuntiakaan!
Ei varaa vapinalle
On ymmärrettävää, että Pennanen on kovassa paikassa. Leijona-luotsi myönsi itsekin ennen USA-matsia, että perhosia on vatsassa. Se ei haittaa mitään. Jännitys voi kuitenkin näkyä ja ilmentyä monella tavalla, myös positiivisella tavalla.
Jos päävalmentajan olemus on hermostunut ja jopa pelokas, pelaajat kyllä aistivat sen.
Mutta jos päävalmentajan olemus on hermostunut, vapiseva ja jopa pelokas, pelaajat kyllä aistivat sen. Lätkä varsinkin maailman absoluuttisella huipulla on kovaa alfabisnestä, jossa eivät jees jees -miehet ja jäpittäjät pärjää.
Sattumaa tai ei, mutta yhtä epävarma oli myös Leijonien esitys jenkkejä vastaan. Rumat numerot hieman hämäävät, sillä pelissä oli hyviäkin elementtejä. Varsinkin matsin alkupuolisko oli Leijonilta jykevää tekemistä.
Hernepyssyosastoa
Ennakkoon Suomen puolustusta pidettiin akilleenkantapäänä. Yllätys oli, ettei loukkaantunutta supertähtipakkia Miro Heiskasta eikä pomminvarmoja perusluutia Rasmus Ristolaista ja Jani Hakanpäätä edes tullut niin iso ikävä.
Stunttimiehet Urho Vaakanainen, Nikolas Matinpalo ja varsinkin Henri Jokiharju suoriutuivat USA-ottelusta kelvollisesti. Samaa ei voi sanoa Suomen hyökkäyksestä ja maalivahtipelistä, joiden piti olla Leijonien keihäänkärki.
Pitäisi olla selvää, että Kevin Lankinen pukee lauantaina Ruotsia vastaan.
En ole koskaan nähnyt Mikko Rantaselta tällaista rämpimistä. Kaikki tuntui olevan vaikeaa, aivan samoin kuin Sebastian Aholle ja Roope Hintzille. Aleksander Barkov ei hänkään säkenöinyt, eikä vastaavasti Patrik Laine mielestäni pettänyt.
Suomen ainokaisen sivalsi puolustaja Jokiharju. Aivan selvää on, että vastuunkantajia tarvitaan muualta. Senkin pitäisi olla selvää, että Kevin Lankinen pukee lauantaina Ruotsia vastaan. Juuse Saros joutaa toistaiseksi liuskaan.
Ei reagoinut mitenkään
Palataan vielä lopuksi päävalmentaja Pennaseen. Hänen kannaltaan oli kurjaa, ettei edeltävä kultasormi Jukka Jalonen onnistunut kaksissa edellisissä MM-kisoissa. Ne Kulta-Jukka veti vihkoon, ja puikkoihin hyppäsi Pennanen.
Pennaselle olisi ollut ideaalia saada aloittaa nimenomaan MM-kisoista. Muutama hassu EHT-läpsyttely ei käynyt kummoisesta kenraaliharjoituksesta ennen isojen poikien pelejä 4 Nationsissa.
Miksei mies reagoinut mitenkään?
Nyt ei ole niinkään kyse mistään pelitavallisista asioista. Pennanen teki ainoan oikean ratkaisun eikä lähtenyt ylivalmentamaan NHL-miehiä, vaan antoi nimimiesten pelata. Siitä pisteet koutsille.
Mutta miksei mies reagoinut mitenkään, kun Jenkit painoivat kolmannen erän alussa kaasua ja saivat pari pikamaaliaan? Tai vaihtanut edes maalivahtiaan, kun alkoi näyttää siltä, ettei Saros saa edes silmiään kiinni?
Ruotsille luu kurkkuun
Pennanen myönsi ottelun jälkeen, että juuri 3. erän alussa – siinä taitekohdassa, kun matsi alkoi murentua käsiin – hänellä kävi ”kaikenlaista” mielessä. Ehkä niin.
Ajatukset eivät kuitenkaan konkretisoituneet mihinkään. Pennanen pönötti kuin halvaantuneena vaihtoaitiossaan eikä kyennyt minkäänlaisiin ratkaisuihin. Seurasi vain silmät ammollaan, kuinka jenkit pistivät punalamppua päälle.
Muuten koko turnaus on ohi.
Ruotsissa naureskellaan jo vahingoniloisina, ettei suomalaisten sisu riitä mihinkään. Leijonien on lyötävä lauantaina Tre Kronorille luu kurkkuun veret seisauttavalla esityksellä. Silloin on viimeinen mahdollisuus näyttää – muuten koko turnaus on ohi.
Se olisi pahin mahdollinen alku Pennasen Leijonat-pestille. Hänen uskottavuutensa kannalta olisi suotavaa, ettei USA-matsin kaltaisia nöyryytyksiä enää nähtäisi ennen ensi vuoden Milanon olympialaiskiekkoa.
Eetu Ampuja, erikoistoimittaja