Kirja: Perparim Hetemaj tilasi ambulanssikopterilennon Italiasta Suomeen - isä kuoli traagisesti
Uutuuskirjassa jalkapallotähti Perparim Hetemaj herkistyy isän kuoleman muiston äärellä.
Tänään julkaistussa, Erkko Meren ja Gert Remmelin kirjoittamassa Perparim Hetemaj - Selviytyjä -kirjassa jalkapalloilija Perparim "Perpa" Hetemaj valottaa tietään Kosovon pakolaisesta jalkapallotähdeksi.
Perpa on omistanut kirjan edemenneelle isälleen Mifar Hetemaj'lle (1956-2010).
Perpa kertoo kirjassa, kuinka suuri merkitys hänen perheensä tuella on ollut hänen ammattilaisjalkapalloilijan urahaaveen saavuttamiselle.
Perpa kertoo avoimesti isänsä viimeisistä hetkistä. Isä oli matkustanut maaliskuussa 2010 Italiaan katsomaan poikiensa, Perpan ja Mehmetin "Mehun" pelejä. Isä saapui lentoterminaaliin pyörätuolissa, sillä isä ei ollut saanut lentokoneessa kunnolla happea.
Yöllä isä oli joutunut hengitysvaikeuksien takia sairaalaan. Terveydentilan selittäminen lääkäreille oli kielimuurin takia hankalaa eikä sairaalalla ollut aiemminkin sairastelleen Mifarin potilastietoja. Isän tila heikkeni ja hänet siirrettiin teho-osastolle "kaikkiin mahdollisiin letkuihin".
Viimeinen matka
Päivisin pojat kävivät treeneissä ja iltaisin he suuntasivat isän luo sairaalaan.
- Perhe on mulle maailman tärkein asia. Kun sä näet sun rakkaan ihmisen kärsivän niin paljon... Isä oli sellaisessa tilassa, että se ei välttämättä tulisi enää takaisin. Sit se laitettiin vielä hengityskoneeseen. Me toivottiin, että isä parantuisi, mutta ei se tilanne muuttunut, Perpa kertoo kirjassa.
Pojat tiesivät, että isä oli pakko saada jotenkin Suomeen hoitoon, joten he päättivät tilata ambulanssihelikopterin. Mehu oli maksumiehenä, sillä Perpalla oli AEK-palkkoja edelleen saamatta, Hollannissa rahaa kiinni eläkekassassa ja Brescia oli maksanut vasta ensimmäisen kuukauden palkan. Kirjan mukaan Italiassa pelatessaan Perpan tulot kohosivat lopulta noin kahdeksaan miljoonaan euroon.
Ambulanssihelikopteri vei isän Helsinkiin Meilahden sairaalaan 3. huhtikuuta. Pojat keskittyivät tilanteessa pitämään huolta äidistään, eivätkä antaneet isän kuoleman mahdollisuudelle tilaa ajatuksissaan. Hengitysvaikeuksista oli selvitty aina ennenkin.
Kolme päivää myöhemmin Mifar kuoli 53-vuotiaana.
Muisto isän kuolemasta on Perpalle rankka. Kirjan mukaan hän toteaa kyynelten täyttämällä äänellä:
- Aina tää suru on läsnä. Ei oo varmaan päivääkään, kun mä en miettisi isää jollain tavalla. Ehkä joskus kahden vuoden jälkeen tilanne oli käyty läpi. En mä osaa oikein muuta sanoa. Ei siinä ollut aikaa jäädä paikoilleen.
Mifar haudattiin synnyinmaahansa Kosovoon, josta perhe pakeni 1990-luvulla Suomeen.
Perpan vasenta kättä koristaa isän muistoksi otettu tatuointi, jossa lukee: Like Father - Like Son.