Jere Karalahti: Pääsi vihdoin kotiin!
Jere Karalahti hävisi ottelun, mutta voitti yleisön.
Kiekkolegenda Jere Karalahti yllätti kaikki lauantaina Helsingin jäähallissa, kun hän kohtasi F2F-kamppailutapahtuman pääottelussa somevaikuttajana sekä painijana uraa luoneen Matias Niemen.
Arkistovideo: Näin Jere ja Matias sanailivat tulevasta ottelusta kesäkuussa.
Itse ottelussa Jere oli pitkälti vastaantulija, mutta yleisö rakasti hänen toimintaansa, sillä 50-vuotias Tapulin oma poika ei toden totta luovuttanut.
Ottelu kesti täydet viisi erää, ja Matias voitti lopulta melko selvästi tuomariäänin.
Siitä huolimatta yleisö huusi Jeren nimeä.
Jere ei kaatunut millään
Jere nimittäin jaksoi ottaa iskuja vastaan enemmän kuin lääkäri määrää.
Erityisesti neljännessä erässä Matias sai lyhyessä ajassa useamman iskun Jeren käkättimeen, mutta 15 vuotta vanhempi Jere pysyi jollain ihmeen kaupalla pystyssä.
Tuomari aloitti luvunlaskun, mutta Jere ei luovuttanut missään vaiheessa.
Paikalla oli myös Jeren läheisiä, kuten muun muassa avovaimo ja tytär Ronja Karalahti.
"Taisteltiin eikä annettu periksi"
Tuntuikin ottelun jälkeen siltä, että vaikka Jere hävisi ottelun, hän voitti periksiantamattomuudellaan yleisön.
– En tiedä, kai tuo oli vähän sama kuin peliurani: taisteltiin eikä annettu periksi, Jere ruoti kamppailua Seiskalle ja muulle medialle melko tuoreeltaan ottelun jälkeen.
Jeren ammattimaisuutta ja omistautumista epäiltiin aina tapahtuman julkaisusta ottelun alkuun asti. Ilkeämieliset olivat varmoja, ettei Jere lopulta osallistuisi edes otteluun – mutta toisin kävi.
– Ne, jotka tuollaisia höpöttävät, eivät tunne minua yhtään, hymähtää Jere nyt.
"Eiköhän tää ollut tässä"
Sen Jere myöntää, että on amatööri ja että suojauskin jäi välillä vaiheeseen ottelussa, viitaten saamiinsa koviin iskuihin. Samalla hän antoi myös tunnustusta vastustajalleen.
Vierivä kivi ei sammaloidu, ja kun nyrkkeilyneitsyys on mennyt, voisiko haluja olla vielä jatkossa?
– No en mä usko kyllä… eiköhän tää ollut tässä.
– Viisikymmentä vuotta on tullut urheilun parissa pyörittyä ja hyörinyt. Eihän sitä koskaan tiedä. Ei koskaan pidä sanoa ei, Jere filosofoi.
"Miks mä olisin sparrannut?"
Jeren puheet ovat reippaita.
Hän naureskelee saaneensa kovempia iskuja Tapulissa nuoruudessaan ja lisäksi väittää, ettei ottanut yhtään ”sparria” ennen kohuttua ottelua.
Nyrkkeilyssä sparrilla eli sparrauksella tarkoitetaan ottelemista muistuttavaa harjoittelua – mitä hän siis kertomansa mukaan ei lainkaan tehnyt.
– Miks mä olisin sparrannut?
– Tää oli showtappelua ja sitä se oli. Tehtiin hyvä show!
"Pari iltaa viihteellä"
Väsymyksen tasoon ottelun jälkeen Jere antoi värikkään vertauksen:
– Ihan kuin olis ollut pari iltaa viihteellä.
Paluu Nordikselle oli Jerelle henkisesti iso juttu, eikä hän sitä ole peitellyt ennen ottelua – ja vielä vähemmän taiston tauottua.
Jere on HIFK:n kasvatti ja olisi halunnut lopettaa ammattilaisuransa rakastamassaan seurassa ja kotihallissa.
Niin ei kuitenkaan ollut tarkoitettu.
Frankin henki läsnä
Jeren puheissa ympyrä vihdoin sulkeutui, kun hän pääsi vielä kerran tekemään urheilusuorituksen rakastamassaan paikassa.
Tilanne oli selvästi hänelle iloinen, ja ehkä juuri sen takia karpaasista oli havaittavissa seesteisyyttä.
Jere aloitti ammattilaisuransa HIFK:ssa vuonna 1993, 17-vuotiaana.
Tuolloin joukkueen voimahahmo oli Frank Moberg, joka toimi monessa tilanteessa Jeren isähahmona tämän sekoillessa jääkiekon ulkopuolella.
Frank kuoli huhtikuussa äkillisesti 85-vuotiaana.
Jere kertoo kysyttäessä tunteneensa Frankin läsnäolon ottelussa.