Sylvia Harper ei pääse koskaan eroon syömishäiriöstään: ”Napa halkesi ahmimisesta” – taustalla vaikea lapsuus

Kampaaja Sylvia Harper, 37, kasvoi Utahissa väkivaltaisessa alkoholistiperheessä. Lapsena hän oppi hakemaan lohtua ja turvaa ruuasta ja herkuista.

– Ahmin roskaruokaa, join limuja litrakaupalla ja ihmettelin, miten peilikuvani alkoi paisua aina vain valtavammaksi.

Sylvian elämässä riitti muutenkin myrskyä. Jo 20-vuotiaana hän jäi avioeron jälkeen kahden lapsen yksinhuoltajaksi.

Kolme vuotta myöhemmin vuonna 2007 Sylvian elämään asteli uusi rakkaus Ben, jonka kanssa hänellä oli jo kouluvuosina ollut sutinaa.

Lyhyen seurustelun jälkeen Ben ja Sylvia avoituivat ja saivat kolme lasta alle neljässä vuodessa.

Synnytysten välillä Sylvia ei ehtinyt palautua, ja raskauskilot alkoivat kertyä toistensa päälle.

– Painoin lopulta 120 kiloa ja vaatekokoni oli 50 eli 4XL. Tiesin olevani lihava, mutta en saanut syömishimoani aisoihin. Saatoin kirjaimellisesti ahmia niin paljon, että napa halkesi. Ylensyöminen repi kehoni täyteen raskausarpia.

Beniä rakkaan vaimon koko ei haitannut. Sylvia sen sijaan alkoi haastaa miehensä kanssa riitaa aina juuri ennen sosiaalisia tapahtumia, vaikkapa naapureiden grillijuhlien alla.

– Nalkutin ja kiukuttelin, jotta Ben suuttuisi minulle ja saisin riidasta tekosyyn olla lähtemättä. Häpesin ulkomuotoani niin paljon, että aloin vältellä muita.

– Kaikissa tapahtumissa välkkyivät kännykkäkamerat, ja pelkäsin joutuvani mukaan ihmisten somekanaville ja koko maailman pilkattavaksi.

Eniten ahdisti kuitenkin se, ettei Sylvia kilojensa takia jaksanut leikkiä lastensa kanssa.

– Minusta ei ollut edes pyörälenkille, saati trampoliinille pomppimaan heidän kanssaan.

Sylvia kuvailee, että herkuista luopuminen tuntui kuin olisi väkisin erotettu rakastamastaan ihmisestä loppuelämäkseen.

–  Sekä ihmisiä että asioita voi rakastaa, vaikka tietäisi sen olevan jopa hengenvaarallista, Sylvia huokaa.

Eräänä päivänä Sylvia yksinkertaisesti sai itsestään tarpeeksi ja lähti lähes siltä istumalta laihdutusleikkauksiin erikoistuneelle klinikalle.

Nykyään Sylvia on siis vain puolet entisestään. Hän on saanut leikkauksilla poistettua myös ne arkea haitanneet roikkuvat nahat.

– Valitettavasti leikkaukset eivät ole parantaneet rakkauttani ruokaan. Ahmimishimoni on yhä tallella, ja joudun kamppailemaan sen kanssa loppuelämäni.