Pieni talo preerialla -Laura avautuu neurologisesta häiriöstään: Lapsuuteni oli synkkä ja vaikea

Näyttelijä Melissa Gilbert, 60, nousi julkisuuteen vain 10-vuotiaana, kun hän näytteli Laura Ingallsia rakastetussa Pieni talo preerialla -sarjassa.

Tv-sarjan tekeminen ei kuitenkaan ollut ruusuilla tanssimista. Melissa kertoi People-lehdelle, että hänen lapsuutensa oli synkkä ja vaikea neurologisen häiriön tähden. Hän kärsii misofoniana tunnetusta sairaudesta, eli ääniyliherkkyydestä.

Misofonia aiheuttaa voimakkaita reaktioita tietyistä äänistä, jotka jäävät terveeltä usein huomaamatta. Näitä voivat olla askeleet, hengitys ja syömisen äänet.

Melissa kertoo tunteneensa hirvittävä syyllisyyttä siitä, miten hän käyttäytyi lapsena misofonian takia.

– Jos joku muista lapsista kuvauspaikalla pureskeli purkkaa, söi tai naputti sormiaan pöytään, halusin juosta pois. Punastuin, silmäni täyttyivät kyynelistä ja istuin siinä tuntien oloni surkeaksi siitä, että tunsin niin paljon vihaa niitä ihmisiä kohtaan, joita rakastin, Melissa muistelee People-lehdelle.

– Se oli todella synkkä ja vaikea osa lapsuuttani. Kun sain tietää, että tälle on nimi, ja en ollutkaan vain paha ihminen, purskahdin itkuun. 

Melissa kertoo, että hänellä oli lapsena todella paha olla.

– Syyllisyys, jota tuntee pakenemisen tarpeesta, on valtava osa misofoniaa. Se on todella eristävä häiriö.

Vaikutti myös omiin lapsiin

Misofonia ei vaikuttanut Melissaan kuitenkaan vain lapsuudessa. Hän kielsi myös omilta lapsiltaan erilaisten äänten tuottamisen, kuten purkan pureskelun, koska se vaikutti häneen niin paljon.

– Minulla oli käsimerkki, jonka annoin. Tein kädestäni "nukkemaisen", ja esitin, kuin se pureskelisi jotain. Sitten napsautin sen kiiinni. Raukat lapseni joutuivat elämään koko lapsuutensa niin, että tein tuota käsimerkkiä. Heillä ei ollut lupaa syödä purukumia!

Melissan oireet pahenivat, kun hän saavutti menopaussin. Hän oli vihainen ja ärhenteli läheisilleen. Hän ei tiennyt, että misofoniaa voi hoitaan, ennen kuin hän viime vuonna löysi Duken misofoniakeskuksen.

Hän kirjoitti keskukseen ja pyysi apua. Sieltä vastattiin, että apua on tarjolla, ja hän pääsi terapiaan. Lopulta hän kävi läpi 16-viikkoisen intensiivisen terapiajakson.

– Tämä on tunneasia. Kyse on itsehillinnästä ja säätelystä. Tajusin terapiassa, että tämä ei koskaan katoa, mutta minulla on työkalut siihen, että pystyn hallitsemaan tunteitani.