Koirat lohduttavat – veljensä menettänyt kettu adoptoitiin irlantilaisperheeseen

Irlantilainen Cliodhna O’Leary, 29, sai kaksi vuotta sitten helmikuussa kaksi ketunpoikaa yllätysvieraakseen. Ne olivat vain muutamien viikkojen ikäisiä. Kettuveljekset alkoivat vierailla Cliodhan pihapiirissä yhä useammin, kunnes toinen pennuista kuoli traagisesti jäätyään auton alle.

Cliodhna päätti adoptoida veljettömäksi jääneen orvon eläinlapsen ja nimesi sen Foxyksi. Ketunpoika ystävystyi myös adoptioäitinsä koirien, mopsin ja springerspanielin kanssa, jotka lohduttivat sen veljen kuoltua.

Ylpeä varaäiti kertoo Foxyn tulevan aina lähelle, kun hän kutsuu sitä. Tuntemattomille se ei näyttäydy.  Emäntä ulkoiluttaa Foxya koiriensa kanssa.

– Kettu muistuttaa koiraa, mutta se on valppaampi ja tarkkaavaisempi. Se myös osaa hymyillä, mikä on mahtavaa. Saan palkakseni hymyn joka päivä.

Cliodhnalla on ollut ilo seurata lemmikkinsä kasvua. Foxy syö melkein mitä vaan, mutta on jättänyt uuden kotinsa kanat rauhaan.

Kettupoika antaa silittää ja syöttää itseään.

– Se laittaa tassut jalalleni, kun kaipaa paijaamista. Joskus se odottaa ikkunani takana heräämistäni. Päästän sen sisälle hakemaan ruuan hellästi kädestäni. Sitten se pinkaisee takaisin ulos. Foxy on upea eläin, Cliodhna ihailee.

Kettu kuuluu koiraeläimiin. Sen levinneisyys alue kattaa koko Pohjois-Amerikan ja Euraasian.

Elinikä luonnossa on noin 3–4 vuotta.

Aikuisen ketun pituus on 60–85 senttiä, hännän pituus 35–50 senttiä ja painoa on 5–8 kiloa.

Kettu syö mieluiten pienjyrsijöitä ja jäniksiä.

Ketut ovat hyvin fiksuja. Kansansaduissa ne edustavat oveluutta.

Ketut liikkuvat yleensä öisin metsän reunoilla, pelloilla tai soilla.

Suomessakin voi ottaa ketun lemmikiksi, vaikka se ei ole suotavaa.

Lemmikkikettu vaatii koirien tavoin virallisen rekisteröinnin.

Tilaa Seiska tästä!
 
Oletko jo tilaaja? Lue tuoreimman Seiskan digilehti lomakkeella.