Kate Winslet purskahti itkuun haastattelussa

Kate joutui Titanicin jälkeen kuulemaan medialta järkyttävää kritiikkä, kuten kommentteja hänen "lihavuudestaan".
Kun Kate Winslet, 49, tähditti vuoden 1997 Titanic-elokuvaa, hän saavutti valtavan suosion, mutta joutui myös kuulemaan ikäviä kommentteja ulkonäöstään.
Kate oli vain 22-vuotias, kun hän teki ikimuistoisen roolinsa. 1. joulukuuta hän avasi kokemuksiaan saamastaan ulkonäkökritiikistä 60 Minutes -ohjelmassa.
– Se on aivan järkyttävää. Millainen ihmisen täytyy olla tehdäkseen jotain tuollaista nuorelle näyttelijälle, joka yrittää vasta löytää paikkansa? hän ihmetteli.
Haastattelussa näytettiin katkelma vuoden 1998 Golden Globe -gaalasta. Eräs juontaja totesi tuolloin suorassa lähetyksessä, että Kate näytti "hieman sulaneelta ja valetulta" mekkoonsa. Juontaja jatkoi sanomalla, että näyttelijä olisi tarvinnut kaksi kokoa suuremman mekon.
"Se oli hieno hetki"
Tämä oli vain yksi esimerkki kritiikistä, jota Kate kohtasi tuolloin. Näyttelijä paljasti ottaneensa kerran ohjat käsiinsä kohdatessaan erään kriitikoistaan kasvotusten.
– Annoin hänen kuulla kunniansa. Sanoin: "Toivottavasti tämä jää kummittelemaan sinua", hän muisti.
Pienen tauon jälkeen hän ei voinut estää kyyneleitään.
– Se oli hieno hetki. Se ei ollut hieno hetki vain minulle, vaan kaikille, jotka ovat joutuneet kokemaan samanlaista häirintää, näyttelijä pohti liikuttuneena.

Rypyt ja meikittömyys huomioidaan
Vuosien varrella Kate on kasvattanut itselleen eräänlaisen haarniskan, jottei välittäisi enää muiden mielipiteistä.
– Ihmiset sanovat asioita, kuten: "Olitpa rohkea tässä roolissa. Et käyttänyt meikkiä. Sinulla oli ryppyjä", hän lainasi.
– Sanommeko miehille: "Olitpa rohkea tässä roolissa. Kasvatit parran?" Emme. Emme sano.
"Elämäni oli epämiellyttävää"
Kate avasi aiemmin tänä vuonna Porter-lehden haastattelussa, kuinka Titanic-elokuvan tuoma maine vaikutti häneen.
– Tunsin, että minun piti näyttää tietynlaiselta tai olla tietynlainen. Elämäni oli melko epämiellyttävää, hän sanoi.
Hän kuvaili kuuluisuuden olleen kauheaa.
– Olin tietenkin kiitollinen. Olin parikymppinen ja sain hankittua asunnon. Mutta en halunnut, että minua seurataan kaikkialle.
