Syöpää sairastava Jasmiina Yildiz avoimena: Tämä oli pahin pelkoni!

Podcast-juontaja Jasmiina Yildiz, 27, on joutunut sopeutumaan kuluneen kevään ja kesän aikana elämään syövän kanssa. Diagnoosi nostatti esiin ymmärrettävästi monenlaisia pelkoja.

Jasmiinan kohdussa sijaitsevaa kasvainta on pyritty pienentämään muun muassa sädehoitojen avulla. Hoitojen seurauksena kasvaimessa tapahtunut turpoaminen aiheutti Jasmiinalle kovia kipuja.

Kasvaimen turpoamisen lisäksi Jasmiina huomasi hoitojen myötä muutoksia myös ulkonäössään.

Hoidot saivat esimerkiksi hänen kasvojensa ihon huomattavasti parempaan kuntoon. Iloinen asia oli myös se, että Jasmiinan saamat sytostaatit eivät vaikuttaneet hänen hiustensa lähtöön.

– Se oli pahin pelkoni, joten siinä kävi hyvä tuuri. Hiustenlähtö riippuu täysin siitä, minkälaista sytostaattia potilaalle annetaan. Hiukseni ovat kuitenkin ohentuneet.

Turhia lääkkeitä sadoilla euroilla

Podcast-juontajanakin työskentelevä Jasmiina on päässyt onnekseen purkamaan rankkaa sairausmatkaansa terapeutin pakeille.

– En pärjäisi ilman keskusteluapua ja aion mennä jokaiselle käynnille, mitä minulle tarjotaan. Olen traumatisoitunut niin monesta asiasta.

Henkisten kärsimysten vuoksi Jasmiina joutuu vielä pitkään paikkailemaan myös hoitojen aiheuttamaa rahallista lovea lompakossaan.

– Meillä on ehkä liian ruusuinen kuva hoitojen hinnoista. Ne eivät ole ilmaisia. Pitää ottaa huomioon myös se, että oikeanlaista lääkitystä etsittäessä apteekkiin saa palamaan paljon rahaa. Kotonani on tälläkin hetkellä monen sadan euron arvosta käyttämättä jääneitä lääkkeitä.

Yksinäisyys itketti

Ensimmäisen hoitojakson ollessa takanapäin Jasmiina on ryhtynyt miettimään elämäänsä ja sitä, miten hän haluaa sen viettää.

– Olen pohtinut muun muassa sitä, minkälaisiin ihmisiin haluan aikaani kuluttaa. Minulla oli sellaisia kavereita, jotka eivät ymmärtäneet tilannettani yhtään. Heidän ongelmansa tuntuivat todella pieniltä omiini verrattuna. Osaan nykyään itsekin suhteuttaa ongelmiani paremmin.

Jasmiina harmistui myös hengettömistä tsemppilauseista. Ihmiset eivät tuntuneet ymmärtävän sitä, miten yksin sairaus pakotti hänet jäämään.

Kun muut viilettivät omissa riennoissaan, Jasmiina itki turhautumistaan neljän seinän sisällä.

– Se oli ihan kamalaa. En ole ikinä kokenut sellaista ulkopuolisuuden tunnetta. Muistan, miten istuin vappuaattonakin sairaalassa hoidoissa ja oloni oli niin surullinen, kun en päässyt viettämään ihmisten kanssa aikaa.

Alkukesän aikana Jasmiina on helpotuksekseen päässyt nauttimaan jälleen ystäviensä seurasta. Tällä hetkellä hän ei voi muuta kuin odottaa, miten hoidot lähtevät seuraavien kuukausien aikana puremaan.

– Elän täysin päivä kerrallaan.