Näin Heikki Kinnunen, 78, treenaa
15 vuotta eläkkeellä ollut näyttelijälegenda tekee edelleen elokuvia. – Mutta teatteri on osaltani nähty, Heikki alleviivaa Seiskalle.
Näyttelijälegenda Heikki Kinnunen, 78, nähdään syksyllä kolmannen kerran ikonisessa karvalakkiroolissaan, kun Mielensäpahoittajan rakkaustarina valtaa valkokankaat. Heikin mukaan luvassa on elokuvasarjan paras teos.
– Olen leffasta iloisesti yllättynyt. Minä todella pidin siitä. Se on aika harvinaista, sillä katselen yleensä hyvin kriittisesti omia elokuviani. No, se pitää sanoa, että tälläkin kertaa kollegat näyttelevät helvetin hyvin, suorapuheinen Heikki hymähtää Seiskalle.
– Tämä elokuva on kaunis ja kiva. Siinä on just semmoista Mika Kaurismäen salaista huumoria. Se on siellä alla, semmoista elämänmakuista, eikä mitään pelleilyä eikä varsinkaan mitään tekohauskaa.
”Tehdään pois”
Pitkän päivätyön kotimaisen viihteen eteen tehnyt Heikki jäi virallisesti eläkkeelle vuonna 2009 eli jo 15 vuotta sitten. Kansalaisten suosikkinimi ei ole kuitenkaan levännyt laakereillaan. Heikki on huhkinut hommia eritoten elokuvien parissa.
– Olen yrittänyt olla toistakymmentä vuotta eläkkeellä, mutta minkäs teet. Kun tarjotaan, niin tehdään pois, hän viljelee huumoriaan.
– Elokuvat ovat kivoja, mutta teatteriin minä en enää jaksa. Se on omalta osaltani nähty. Siellä pitäisi olla joka ilta hommissa, ääh. Teatteria on tullut tehtyä ihan tarpeeksi, jo monta kymmentä vuotta.
Virkeä saliveteraani
Matalalla äänellä mörisevä Heikki tuumaa Mielensäpahoittaja-elokuvien sopivan hänelle erityisen hyvin. Hän pystyy helposti samaistumaan karvalakkihahmoon.
– Olen ottanut hahmon omakseni. Hän jotenkin sopii mulle. Olen itsekin vanha ukko ja yhtä äkäinen kuin se hahmokin. Ei ole kuule yksi eikä kaksi asiaa, jotka ottavat jo tässä iässä aivoon.
Ei ole kuule yksi eikä kaksi asiaa, jotka ottavat tässä iässä aivoon.
Todellisuudessa Heikki ei kuitenkaan kuljeskele selkä kumarassa. Lallukan taiteilijakodissa asuva mies vaikuttaa varsin vetreältä.
– Vanhalla miehellä on aina jotakin pientä. Mutta ei mitään katastrofaalista. Olen pyrkinyt käymään salilla kolmesti viikossa – siis pyrkinyt. Ei mitenkään hampaat irvessä, mutta käyn kuitenkin, Heikki tuumaa.