Vain Seiskassa: Anneli Auer erikoishaastattelussa seksirikoskuulustelujen alla!
Miehensä Jukka S. Lahden murhasta parhaillaan Satakunnan käräjäoikeudessa syytetty Anneli Auer tuomittiin hovioikeudessa rajuista seksirikoksista kesäkuussa
Auer antoi Seiskalle avoimen yksinoikeushaastattelun 12. syyskuuta 2011 kaksi kuukautta sen jälkeen, kun hovioikeus oli vapauttanut hänet miehensä murhasyytteistä - ja vain kaksi tuntia ennen kuin hänet vietiin seksirikoksista kuulusteltavaksi. Auer vangittiin perjantaina 16. syyskuuta Satakunnan käräjäoikeudessa.
TAUSTAT: Ulvilan murhamysteeri ja Anneli Auer erikoishaastattelussa!
Seksuaalirikokset tapahtuivat vuosina 2004−2009 Ulvilassa, Turussa ja Raisiossa. Auerin rikoskumppani oli helsinkiläinen taksiyrittäjä Jens Kukka, jonka kanssa Auer seurusteli miehensä kuoleman jälkeen vuosina 2007−2008.
Hovioikeus käsitteli Auerin seksirikostapausta kesäkuussa 2013. Auerin rikoslistasta tuli pitkä - hänet tuomittiin kolmesta törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, kahdesta törkeästä raiskauksesta, kahdesta pakottamisesta seksuaaliseen tekoon, yhdestä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, kolmesta törkeästä pahoinpitelystä, kahdesta pahoinpitelystä ja yhdestä laittomasta uhkauksesta. Tuomioksi tuli kaikkiaan seitsemän ja puoli vuotta ehdotonta vankeutta.
Lisäksi hovioikeus tuomitsi Jens Kukan neljästä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, kahdesta törkeästä raiskauksesta, kolmesta pakottamisesta seksuaaliseen tekoon, yhdestä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja yhdestä pahoinpitelystä kaikkiaan kymmenen vuoden ehdottomaan vankeuteen.
Auerin haastattelu julkaistiin alun perin Seiskan Rikoslehden numerossa 1/11, joka tuli myyntiin syyskuussa 2011.
Olin sopinut Anneli kanssa haastattelusta kaksi päivää aiemmin. Saavuin hänen Turun asuntonsa ulko-ovelle tarkkaan sovittuna aikana. Oven vieressä on pari lasten potkulautaa, jalkapallo ja hiekkalapio. Ovessa ei lue asukkaan nimeä. Soitan ovikelloa.
Anneli Auer avaa oven, vastaa toimittajan tervehdykseen kevyellä kättelyllä ja pyytää peremmälle. Asunto on kuin minkä tahansa lapsiperheen koti. Olohuoneessa näkyy pöydällä erilaisia pelejä ja nurkassa leluja. Vain lapset puuttuvat.
Olohuoneessa silmiin osuu Jukka S. Lahden raameissa oleva kasvokuva. Sama kuva on koristanut lähes jokaista Auerista tehtyä lehtijuttua.
Anneli Auerin ja joulukuussa 2006 surmatun Jukka S. Lahden Ulvilan talo myytiin kesällä 2007. Auer muutti aluksi vanhempiensa luo, sitten Turkuun.
- Viihdyn Turussa. Olen lähtöisin näiltä seuduilta, Auer avaa keskustelun.
Perheen lapset sijoitettiin Annelin veljelle vuonna 2009 tapahtuneen vangitsemisen jälkeen. Auerin 14-vuotias tytär asuu tuntemattomassa perhekodissa, koska ei tule toimeen enää sisarustensa ja enonsa kanssa.
Syyttäjä käynnisti alkaneen tutkinnan lasten enolleen kertomien, videoitujen kertomusten pohjalta.
Puhuessaan veljestään Auerin ääni ei kovetu, eikä olemuksessa näy mitään hermostumisen merkkejä.
− En ole hänelle vihainen, enkä kanna kaunaa. Ihmettelen vain, miksi omasta veljestä tuli ilmiantaja ja mikä on hänen motiivinsa, hän miettii.
−Tässä on elettävä päivä kerrallaan, poliisit voivat tulla taas koska tahansa omilla avaimillaan asuntooni ja elämääni, Auer tokaisee kahvikupin ääressä kuin ennakoiden tulevaa pidätystään.
Hän tapasi lapsensa viimeksi elokuussa.
- Minulla on ihan mielettömän ikävä lapsiani, Auer huokaa ja katsoo hetken ajan keittiön ikkunasta näkyvää läheistä leikkikenttää.
Hänen kasvojensa ilme ei kuitenkaan muutu piiruakaan. En näe myöskään kyyneliä Auerin silmäkulmissa.
Auer on tietoinen lastensa veljelleen ja poliisille esittämistä kertomuksista, joita hän kuvailee ”melkoisen hurjiksi saduiksi”.
Auer kertoi Apu-lehdessä syyskuussa, että lapsista nuorin, 7-vuotias tytär, pelkäsi muun muassa äitinsä tulevan ja tappavan hänen sijaisvanhempansa ja papukaijansa.
- Lapseni valehtelevat. Olen lukenut psykologisia tutkimuksia, joiden mukaan traumaattiset kokemukset saavat lasten mielikuvituksen lentämään. Varsinkin nuorimmalla pojallani on erittäin vilkas mielikuvitus, Auer painottaa.
Auerin lapset ovat kertoneet äidistään värisyttäviä asioita. Heidän mukaansa äiti ja edesmennyt isä riitelivät usein ja äiti oli väkivaltainen sekä lapsiaan että heidän isäänsä kohtaan. Väkivallan lisäksi lapset kuvailivat kotona tapahtuneita julmia eläintenkidutussessioita. Lasten kertoman mukaan lemmikkieläinkaupasta ostettuja kissoja, hiiriä ja undulaatteja kidutettiin äärimmäisen julmasti aina kuolemaan saakka.
- Ehkäpä pelko siitä, että he joutuvat taas lähtemään turvasatamastaan saa heidät keksimään jos minkälaisia tarinoita, Auer miettii.
- Huomasin heidän viime vierailullaan elokuussa, että he ovat alkaneet vieraantua äidistään, Auer lisää.
Istumme Auerin rivitaloasunnon pienehkössä keittiössä. Rennosti farkkuihin ja paitapuseroon pukeutunut Auer kuuntelee toimittajan kysymykset tarkasti ja suoraan silmiin katsellen. Jokaisen kysymyksen jälkeen hän pitää pienen tauon ja vastaa sitten avoimesti sanoja säästelemättä.
Auer on tasaisen rauhallinen. Hän ei näytä kokevan yhtäkään kysymystä kiusalliseksi, vaikka onkin joutunut käymään asiat kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja läpi poliisien kanssa.
- Kyllähän monet ovat varmasti ihmetelleet, miten olen pystynyt olemaan alusta saakka näin rauhallinen. Minulla on aina ollut positiivinen elämänasenne ja sisäinen tyyneys. Se on auttanut minua jaksamaan, hän kertoo.
- Toisaalta rauhallisuuteni on juuri se, mikä on erityisesti ihmetyttänyt poliiseja. Ehkä jopa hieman ärsyttänytkin, Auer toteaa.
Hän lisää, että Jukan hirvittävä kohtalo on läsnä ja mielessä kuitenkin joka päivä.
- Kun aamulla avaan silmäni, menee jokunen sekunti, ja sitten asia on heti mielessä. Joskus, kun minulla on jotain muuta mielekästä puuhaa, esimerkiksi tietokoneen parissa, saatan unohtaa ikävät asiat hetkeksi, Auer mainitsee.
Koko Suomea puhuttanut tapahtumasarja alkoi 1. joulukuuta 2006, kun Jukka S. Lahti, 51, murhattiin perheen kotitalossa Ulvilassa. Aluksi surmaa pidettiin kostotoimena, sillä henkilöstön kehittämispäällikkönä työskennellyt Lahti oli joutunut irtisanomaan joitakin henkilöitä.
Poliisi seurasi tätä tutkintalinjaa pitkään ja teetti satoja DNA-testejä. Rikoksen päätutkijakin ehti vaihtua kahdesti, kunnes vuonna 2009 poliisi käänsi tutkimuksen uuteen suuntaan.
Surmasta oli vierähtänyt yli kolme vuotta, kun Anneli Auer pidätettiin epäiltynä miehensä murhasta. Seuraavana vuonna Satakunnan käräjäoikeus tuomitsi Auerin elinkautiseen vankeuteen.
- Se oli suuri järkytys. Odotin kovasti oikeuteen pääsemistä, koska ajattelin, että niille mielettömille syytteille tulee loppu ja oikeus voittaa. Meni monta päivää, ennen kuin tajusin käräjien tuomion, Auer muistelee.
- Lapsenikin odottivat silloin kovasti äitiä kotiin. Kun vanhempani joutuivat kertomaan asian heille puhelimitse, he olivat itkeneet lohduttomasti, Auer kertoo.
Anneli oli vangittuna yli 600 päivää.
- Teini-ikäinen tyttäreni itki ilosta kuullessaan uutiset vapautumisestani heinäkuussa. Sitä voi vain arvailla, miten raskasta tämä on ollut lapsilleni, Auer puntaroi.
Hän aikoi vielä haastatteluhetkellä hakea valtiolta korvauksia syyttömänä vankilassa istumisesta. Esimerkiksi Nils Gustafssonille maksettiin peräti 300 euroa vankilapäivästä. Korvaushakemuksessa vedottiin eritoten tapauksen saamaan laajaan julkisuuteen.
Tällä perusteella Auer olisi voinut saada yli 180 000 euroa korvauksia.
Nyt tilanne on kuitenkin toinen, sillä mikäli syyttäjän korkeimmalta oikeudelta pyytämä valituslupa menee läpi, revitään Ulvilan surmajuttu taas auki. Mahdollisen vankeustuomion iskiessä Auer ei saa penniäkään korvauksia.
Yksi erikoisimpia piirteitä Ulvilan surmatapauksen tutkinnassa on ollut poliisin suorittama peiteoperaatio, jossa Seppo-nimellä esiintynyt mies ujutettiin Anneli Auerin elämään.
Kaikki alkoi, kun Auer oli viemässä tytärtään esikouluun. Takaisin tullessa anhän löysi matkan varrelta kännykän, joka oli päällä.
- Sattumoisin se soi juuri, kun olin nostanut sen maasta, Auer kertoo ja hänen kasvoillaan välähtää aavistuksenomainen hymyn pilke, ensimmäinen koko pitkän haastattelun aikana.
Miespuolinen soittaja kertoi hukanneensa puhelimen ja lupasi tulla hakemaan sitä myöhemmin.
- Hän tuntui kaikin puolin kunnolliselta ja mukavalta. Aloimme tapailla ja tykästyin häneen pikkuhiljaa. Myös lapseni alkoivat pitää Seposta.
- Hän lupasi seistä rinnallani ja olla tukenani loppuun asti, tapahtuipa mieheni surmajutussa sitten mitä tahansa. Uskoin täysin Seppoon.
Kun asioiden todellinen laita paljastui edellisen vangitsemisen jälkeen Auerille, hän oli syvästi pettynyt.
- Kyllä minä aloin jo ajatella, että voisin viettää Sepon kanssa loppuelämäni. Halusin niin palavasti normaalia perhe-elämää, jossa vierelläni on rakastava mies ja lapset. Myös lapseni pettyivät pahemman kerran Seppoon.
Julkisuudessa on myös spekuloitu, menikö salapoliisi-Seppo peiteroolissaan liian pitkälle.
- Olihan se ymmärrettävää näin jälkikäteen, että vetääkseen roolinsa uskottavasti Seppo hali ja suuteli aika paljon ja olimme hyvinkin lähekkäin. Emme kuitenkaan olleet sukupuoliyhteydessä Sepon kanssa, Auer painottaa.
Seiskan erikoishaastattelun jälkeen Anneli tuomittiin miehensä Jukka S. Lahden murhasta elinkautiseen vuonna 2010, mutta hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja hylkäsi syytteen heinäkuussa 2011.
Jutusta haettiin valituslupaa korkeimmasta oikeudesta, joka lopulta kumosi sekä käräjä- että hovioikeuden tuomiot lokakuussa 2012 ja palautti jutun Satakunnan käräjäoikeuteen uudelleenkäsittelyyn, joka alkoi 20. elokuuta 2013.
Käräjäoikeus selvittelee asiaa näillä näkymin ainakin lokakuun alkuun asti.
Auer on jo kerran todettu sekä syylliseksi että syyttömäksi miehensä murhaan. Aiemmin on nähty, että Suomen uskomattomimpiin lukeutuvan tapauksen käsittelyssä ja käänteissä voi tapahtua mitä vain.
KATSO MYÖS:
Veritutkija Ulvilan surmasta: Tämä on lavastus!
Vankka todiste Auer-oikeudenkäynnissä: ulkopuolinen surmaaja ei mahdollinen?!
Selviääkö Ulvilan murhan motiivi?
Anneli Auerin lapset avainroolissa
Kaikki Anneli Auerista ja tuoreesta oikeudenkäynnistä!
7 vuotta Ulvilan surmasta - ja kaikki on jälleen ihan auki!
Auerin oikeudenkäynti - puolustuksella uudet panokset vähissä?
Veljen keräämä todistusaineisto oleellisessa osassa Auerin oikeudenkäynnissä