Iäkäs ja omaisuutensa menettänyt Peter Nygård järjestää hukeinta oikeusdraamaa sitten Aarnion keissin sekä Anneli Auerin lasten todistusten perumisen jälkeen. Nygård sai sunnuntaina Torontossa tuomion neljästä seksuaalista väkivallanteosta, ja edessä on ainakin kaksi oikeudenkäyntiä samankaltaista teoista Kanadassa. Sitten on vuorossa Yhdysvallat, ja sitä ennen kenties vielä oikeussalidraamaa Yhdysvaltoihin luovuttamisen vastustamisesta.

Nygårdille oikeussalidraama ei kuitenkaan ole näytelmää. Vielä vähemmän se on sitä uhreille, ja heitä on nostettujen syytteiden mukaan kymmeniä ja kymmeniä.

Syyttömyysolettama on länsimaisen oikeudenkäynnin peruskivi, ja siksi lähdetään aina siitä, että, ennen oikeuden antamaa langettavaa tuomiota jokainen on syytön. Näin Nygårdinkin osalta. Siksi käytetään arkipuheelle vähän vieraita varauksia kuten "väitetty uhri", "syyttäjän mukaan" ja "Nygård väittää". Kaikki on siis syyttämistä, puolustamista ja oletusta, kunnes tuomarin nuija napsahtaa pöytään

Kaikissa tapauksissa pelissä on väitettyjen uhrien oikeus saada oikeutta ja toisaalta hirmuteoista syytetyn vapaus tai sen menetys.

Peter Nygårdia syyttävä todistaja Torontossa: Kutsu Rolling Stonesin keikalle johti seksuaaliseen väkivaltaan

Kun oikeutta käydään näin suurilla panoksilla, se tosiaan muuttuu meille sivullisille draamaksi, vaikka onkin täyttä totta.

Draaman jännite syntyy kysymyksistä kuka on oikeassa, ovatko hirmuteot totta, miten tässä oikein käy ja oliko tuomio oikein. Vähempikin kiinnostaa yleisöä.

Lisäksi jokaisessa seksuaalirikosoikeudenkäynnissä on korostetusti kyse myös yleisestä oikeustajusta. Katupuheissa aivan liian usein syytetty on syyllinen, ja leima pysyy vapauttavankin tuomion jälkeen. Ja yhtä lailla katupuheissa myös väitetty uhri on jollain tavalla itse syyllinen tai ainakin naureskelun aihe.

Lähes aina seksioikeudenkäyntien jutut myös todistellaan vailla todistajia, kun yleensä paikalla on ollut vain tekijä ja tekijöitä tai uhri ja uhreja. Osattomia sivullisia ei yleensä seksirikosten liepeiltä löydy.

Niinpä oikeustajua mitataan hyvin vähäisten fyysisten todisteiden varassa sana sanaa vastaan -periaatteella. Tästä syntyy hyvin koukuttava jännityskertomus.

***

Nygårdin tapauksessa on myös todella klassisia tarinan elementtejä. From Rags to Riches -tarina on tuttu: vaatimattomista lähtökohdista Nygård nousi rikkauksiin. Hän uurasti, oli nokkela ja sai aikaan muoti-imperiumin ja suurimmillaan jopa noin 800 miljoonan euron omaisuuden.

Menestystarina on vain yksi kansaa kiinnostava tarinan muoto Nygårdin jutussa. Mukana on myös tarinan huikeampi muoto: nousua pohjalta huipulle seuraakin nopea ja yllättävällä tavalla tapahtuva romahdus alas.

Tähän tarinan muotoon pohjautuu halu äimistellä Nygårdin ikääntymistä ja kunnon hiipumista. Äsken vielä miehekäs ja vahva viikinkimäinen mies seisoi ryhdikkäästi valokuvissa. Nyt kuihtuneempi habitus, pyörätuoli ja huonoon muistiin vetoaminen sekä menetetty omaisuus luovat jylhää vastakohtaa.

Me tarvitsemme tätä. Se muistuttaa siitä, että olemme kaikki murtuvaisia, ja voimme menettää kaiken, omasta syystämme tai muiden uhrina. Ajatus pyörii päässä, koska pelko on ollut selviytymiskonsti ja osa kaiken elämän lajikehitystä.

Peter Nygårdin lähipiiri järkyttyi: kohutulla Bahaman palatsilla karu kohtalo – ”Vankilasta käsin on vaikea puolustautua”

Kateus ei suinkaan ole vähäisin tekijä, joka vetää ihmisiä kuulemaan Nygårdin oikeudenkäynnin käänteitä. Nygårdin luoma omaisuus ja satumainen, linnaluokkaan nouseva paratiisikoti Bahamalla ovat esimerkkejä kateuden kohteesta. On ihanaa saada tuntea, miten äveriäs mies on sortunut, ja hänen kerran mahtava villansa Bahaman pääsaarella sai ränsistyä ja on nyt jo purettu.

Rikkauteen liittyy suomalaisessa periprotestanttisessa ajattelussa usein myös jotain sangen pelottavaa ja turmiollista. Kyllähän vain tavallinen ihminen on oikea ihminen, ja jos kenellä on kovasti rahaa, pelkkää pahaahan siitä hänelle tai ehkä jopa meille kaikille seuraa. Katsotaanpa vain Nygårdia!

Linda Lampeniuksen kotivideot vievät Peter Nygårdin makuuhuoneeseen ja "kauhujen talolle" - "Kuljetin vuosia filmejä mukanani"

Myös vanha kunnon Mitä ne ajattelevat Suomesta -kysymys elää ja kiehtoo. Koska Suomi oli vielä 1990-lopulla ja on kenties yhä verrattain umpiperäinen kolkka Euroopan ja koko maailmankartan reunalla, meillä on meillä ollut kova tarve tietää, mitä ulkomaalaiset ajattelevat meistä.

Ulkomaalaisista kun ei suurimmassa osassa Suomea ole tiedetty paljon mitään pitkään aikaan. Niinpä oma maanmiehemme maailmalla tuo lisää ihmeteltävää. Ajatella! Mahdollinen raiskaaja on suomalaista syntyperää! Vau, tähän on pystynyt viimeksi Aileen Wuornos!

***

Myös goottilainen kauhu on läsnä Nygårdin keississä. Goottilaiset kauhutarinat pohjautuvat puritaanisuutta viljelevän keskiluokan oletukseen kaikkien kunniallisuudesta ja siitä, että kaikki kunnialliselta näyttävä väistämättä on kunniallista. Jos varakas liikemies onkin verkostojaan ja rahojaan omaan nautintoonsa muita satuttamalla käyttävä roisto, se on todella kiehtovaa. Elokuvia ja kirjoja aiheesta on kulttuuri väärällään.

Pelottavaa ja kiehtovaa on myös ajatus, että poliisi ja oikeuslaitos olisivatkin mahdollisesti näin helposti herraseuran valtaverkostojen manipuloitavissa. Tähän viittaa myös se, miten pitkään Nygårdin oletettu seksirikollisuus on saanut jatkua.

Tässä, jos syyllisyys osoitetaan, nousee suuri häpeän viitta myös Winnipegin kaupungin viranomaisten harteille. Siellä oli jo aikoja sitten koetettu nostaa syytteitä ja tehdä rikosilmoituksia Nygårdin väitetyistä seksirikoksista.

Sellissä viruva Peter Nygård vaatii päästä vapaaksi – raiskauskohun ryvettämä vaatemiljonääri pelkää vankilaruokaa henkensä edestä

Yhdysvalloissa nostetun siviilikanteen todistajien mukaan Nygård olisi muun muassa viestittänyt väitetyille uhreilleen tekojensa jälkeen, että hän "omistaa Winnipegin poliisin", joten sinne olisi turha olla missään yhteydessä. Ja toden totta, vasta nyt otettiin Winnipegin syyttäjän kaatamat jutut uudelleen tarkasteltavaksi. Näin Winnipeg liittyi kolmanneksi Nygårdia vastaan jutun nostaneeksi oikeusistuimeksi Montrealin ja nyt päättyvän Toronton-keissien jatkeeksi.

True crime -lajityypin nousu on suoraa jatkumoa goottilaiselle kauhulle. Käsittely on vähemmän mässäilevää, asiallisempia ja toteavampaa, mutta elementit ovat samat kuin viktoriaanisen Lontoon herraskaisella väellä, jotka halusivat nähdä luonnonoikkuja ja kuulla julmia tarinoita ja pelätä niitä.

"Tavallisten" ihmisten yhteisön keskuudessa pesivän goottilaisen kauhukertomusperinteen vuoksi Nygårdin väitetyt teot kiehtovat mieliä.

***

Teot, joista Nygårdia syytetään, ovat kuitenkin murheellisen yleisiä. Eivät vain tarinoita.

Tyypillinen raiskaus ei ole kyynistyneiden rikostoimittajien ja oikeudenkäyntiammattilaisten käyttämän termin mukainen "puskaraiskaus", jossa tuntematon mies kaappaa yksinäisen naisen pensaaseen ja tekee pahaa.

Oikeasti ehdottomasti yleisintä on tilanne, jossa raiskaaja on naisen tuntema henkilö: tuoreehko tuttavuus, lähipiirin ystävä, oma poikaystävä tai vihitty aviomies. Yleisin paikka, jossa nainen joutuu väkivallan kohteeksi, onkin edelleen koti. Oma koti. Tätä sietää ajatella hetki.

Kaikkiaan seksirikokset, niin vakavat raiskaukset kuin vähemmän vakavat mutta silti aivan ehdottoman tuomittavat ahdistelut ja lähentelyt ovat noin puolelle ihmissukukunnasta arkea tai arkinen pelon aihe. Siksi Nygårdin saamat syytteet tekevät asiasta myös samaistuttavan niin monelle uutisten kuluttajalle.

***

Nygårdin oikeusjutut ovat myös ajankohtaisia tavalla, joka ylittää perusuutispuuron. Viisi vuotta sitten alkanut Me too -liike haluaa tuoda näkyviin seksuaalirikosten ja häirintäkulttuurin yleisyyden ja tietysti sitä kautta päättää sen.

Peter Nygård sijoittuu tässä ilmiössä samaan luokkaan kuin helmikuussa tänä vuonna 16 vuoden tuomion saanut entinen elokuvatuottaja Harvey Weinstein. Weinstein tuomittiin muun muassa 11 raiskauksesta. Yhdestätoista. Se on paljon, se on valtavasti.

Jos ne olisivat murhia, hän olisi ilman muuta sarjamurhaaja. Tämä vaikutusvaltaiselta ja arvostetulta mieheltä, jonka lähellä pakostikin tiedettiin vähintään osa tapahtumista.

Harvey Weinsteinin, 70, kakku piteni - loppuelämä kaltereiden takana?

Samankaltainen tapaus oli upporikas liikemies Jeffey Epstein, joka kuoli epäselvissä oloissa vankeudessa.

Tähän vaikutusvaltaisten, sosiaalisesti arvostettujen ja rikkaiden miesten joukkoon siis samaistetaan nyt myös Nygård.

Ja juuri tällaiseen, hiljenemällä hyväksyttyjen vääryyksien olemassaoloon Me too -liike haluaa puuttua, ja on onnistuneesti puuttunutkin.

Seksirikosten käsittely tuovat näkyviin kulttuurin perussävyjä: miten naisiin suhtaudutaan? Miten heikommassa asemassa olevaan suhtaudutaan? Miten niin yksityistä asiaa kuin seksuaalisuutta voidaan käsitellä vieraiden arvioitavana? Pitääkö syytetyn syyttömyysolettama? Ja kertooko media tapauksesta asiallisesti ja tasapuolisesti? Tekeekö se niin silloinkin, kun viulut maksava lukija haluaisi julistaa tuomion ennen oikeudenkäyntiä, tai kun isot pojat yrittävät vaimentaa koko käsittelyn?

***

Seksirikokset ovat pelottavia, ne ovat väärin ja niihin liittyy paljon vaikenemista. Vaikenemisen ja uhrin syyllistämisen pitää päättyä, ja vinoutumat pitää tuoda esiin myös silloin, kun tekijällä on fyysinen, henkinen tai taloudellinen ylivalta. Se olisi nähdäkseni se oikea syy, jonka takia seksirikoksista kannattaa mediasta lukea.

Kohudokumenttii läpivalaisee Ghislaine Maxwellin suhdetta Jeffrey Epsteiniin ja prinssi Andrew'hun - seurapiireistä seksirikolliseksi ja selliin