18-vuotias Katri pelastautui viime hetkellä palavasta Rautjärven kirkosta – ”Minut valtasi pahaenteinen tunne”

Joulupäivän perinteinen aamujumalanpalvelus keskeytyi dramaattisesti, kun Rautjärven vanha puukirkko roihahti ilmiliekkeihin. Yksi palavasta kirkosta pelastautuneista oli paikkakuntalainen Katri Paajanen, 18.

Katrin kertomus on kylmäävää kuultavaa. Nuori eteläkarjalaisnainen kertoo Seiskalle omituisista tuntemuksistaan jo ennen kuin kukaan heti edes haistaa palaneen käryä.

– Joulupäivän jumalanpalvelus alkoi aamukahdeksalta. Jo kirkkoon astellessa tuli sellainen tunne, ettei kaikki ole kohdallaan, Katri kertaa viime sunnuntain tuntemuksiaan Seiskalle.

– Lähdin nousemaan kirkon yläparven rappusia kuten niin monta kertaa ennenkin. Yhtäkkiä niitä rappusia ylös kiivetessä minut valtasi olo, että syttyisi tulipalo. Oli vahva tunne siitä, että jotain pahaa tapahtuisi.

Kummalliset etiäiset eivät jättäneet Katria rauhaan. Hän päätyi kertomaan niistä myös ystävilleen, jotka olivat myös könynneet vanhan puukirkon yläparvelle jumalanpalvelusta kuulemaan.

– Eräs ystäväni tuhahti, että olehan nyt hiljaa, ei tuollaisia kirkossa puhuta. Mutta sitten hänkin jostain syystä tokaisi, että jos tulipalo syttyisi, se ei johtuisi kynttilöistä. Se kommentti jäi mieleeni.

– Olen yleensä tosi rauhallinen, mutta siellä yläparvella tuli hirveän levoton olo. En millään meinannut pysyä paikoillani.

Sitten joulupäivän jumalanpalvelus pääsi käyntiin. Virsien veisaamisen jälkeen seurasi Katrin hyvän ystävän lauluesitys. Sitä seuratessaan Katrin valtasi taas kummallinen tunne.

– Oli jotenkin tosi apaattinen olo. Ihmettelin, olinko väsynyt, kun en millään meinannut saada sanoista selvää. Ajattelin, että ehkä laulu ei vain kantaudu parvelle, mutta sitten tajusin kiinnittää huomiota kummallisiin taustaääniin.

Pian saarnastuoliin kipusi pappi, joka aloitti perinteisen joulusaarnansa.

– Papin puhuessa rakenteista alkoi kuulua outoja ääniä. Pian sen jälkeen pappi huomasikin, että kirkko oli tulessa.

Rautjärven puukirkon yläparvella tapahtumia todistanut Katri kiittelee pappismiestä selkeästä ja rauhallisesta ohjeistuksesta: kirkko palaa, joten kaikkien oli suunnattava kirkon sivuovista ulos.

– Silti moni taisi olla sen verran shokissa, että jäi sinne yläparvelle vain istumaan ja tapittamaan tilannetta. Vasta kun ensimmäinen meistä lähti, muutkin seurasivat perässä alas ja pihalle.

– Vielä yläparven rappusilla alas mennessä sitä ajatteli, ettei olisi mikään kiire; että kyseessä olisi vain pieni tulipalo. Ikkunasta kuitenkin näin, miten koko kirkon eteiskäytävä ja kellotorni olivat ilmiliekeissä, Katri kertaa.

– Kun pääsimme sivuovista ulos, kirkon ikkunat räjähtivät ilmeisesti paineen voimasta sirpaleiksi ja tulenlieskat löivät ulos. Vasta silloin tajusin, että nyt oli tosi kyseessä.

Katri kertoo olevansa yhä järkyttynyt 1880-luvulla rakennetun kauniin puukirkon kohtalosta. Vasta tapaninpäivänä kirkon raunioita katsellessaan hän tajusi, ettei rautjärveläisille rakasta rakennusta todella enää ole.

– En silti pysty vieläkään täysin käsittämään, mitä on oikein tapahtunut. On vieläkin vaikea uskoa, että onnistuin pääsemään sieltä yläparvelta paloa karkuun.

Katri kiittelee Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiriä sekä kriisipalvelua saamastaan tuesta. Apu on ollut kuulemma monille tarpeen, niin järkyttyneitä paikkakuntalaiset ovat ikonisen kirkon haihtumisesta savuna ilmaan.

Juttua korjattu 28.12. klo 9.08: Poistettu kuvatekstistä virheellinen aikamääre.