Suomalainen Maire työskenteli kuningatar Elisabetille – näin hän kuvailee kuningatarta
Maalaistyttönä Buckinghamin palatsiin töihin päätynyt Maire avaa kokemuksiaan uutuuskirjassa.
Buckinghamin palatsi ja muut brittihovin asumukset ovat tulvillaan työntekijöitä. Taloja hoidetaan huolellisesti, ja jokaisen kiillotetun esineen, siistin kukkapuskan ja hulppean aterian takana on työhön palkattu osaaja.
Suomalainen Maire Lankinen päätyi 60-luvun alussa töihin kuningatar Elisabetin hoviin. Kirjassaan Maire – Hänen Majesteettinsa palveluksessa Maire ja hänen poikansa Nazzareno Sifo muistelevat elämää hovissa.
Maire päätyi palatsiin kaivattuaan muutosta ensimmäiseen työhönsä Englannissa arkkitehtiperheessä. Pian hän muutti Buckinghamin palatsiin ja aloitti työn sisäkkönä, siivoten päivästä toiseen palvelusväen huoneita parinsa Bessin kanssa.
Joululahja kuningattarelta
Joulu oli hovissa erityistä aikaa, ja nyt edesmennyt kuningatar muisti joka ikistä työntekijäänsä henkilökohtaisesti. Maire kertoo kirjassaan ensimmäisestä kerrasta, kun hän tapasi kuningatar Elisabetin.
Työntekijät saivat jonottaa kuningattaren ja prinssi Philipin luo. Mairelle kerrottiin, että ensimmäisenä vuonna lahja tulisi olemaan varsin vaatimaton, mutta yhtäkaikki henkilökohtainen.
– Kuningatarta tervehditään kädestä pitäen, hanskat kädessä, sitten kun hän ojentaa ensin kätensä, niiataan ja sanotaan: "Your Royal Majesty." Prinssi Philipille sanotaan: "Your Royal Highness", Maire kertaa kirjassa etukäteen saamiaan ohjeita.
Kun koitti Mairen vuoro lähestyä kuningatarta, osasi hän toimia ohjeiden mukaan. Kuningatarta kiinnosti hänen viihtymisensä oltuaan hovissa kahdeksan kuukauden ajan, ja Maire vakuutti viihtyvänsä hyvin.
Lahjaksi hän sai punaisen korulippaan, jonka Maire kertoo yllättäneen muutkin työntekijät hienoudellaan. Tapaamisen jälkeen Maire kertoo kiitelleensä kuninkaallisia siitä, etteivät he esittäneet liian montaa kysymystä, sillä hänen englantinsa ei ollut täysin sujuvaa.
Tapaaminen sai Mairen iloiseksi, ja hän muistelee olleensa siitä ilahtunut ja jopa tohkeissaan. Koristeellisen lippaan hienoutta lisäsi tietenkin se, että sen oli antanut kuningatar itse.
Kutsu tanssiaisiin
Seuraavana vuonna Maire sai jo esittää lahjatoiveen, joka välitettiin kuningattarelle. Hän toivoi vaaleanpunaista teeastiastoa, jonka hän saikin. Astiasto pysyi pitkään koskemattomana, eikä kuningattaren hänelle ojentamaa teekuppia pesty kertaakaan. Kolmantena joulunaan hän sai tummanpunaisen mokka-astiaston, aivan kuten toivoikin.
– Nyt kun Mairea ei jännittänyt enää yhtä paljon kuin edellisvuonna, hän ehti kiinnittää huomiota siihen, kuinka herttaisen ja mukavan vaikutelman kuningatar itsestään antoi, ja puhui lahjaa ojentaessaan kuin äiti lapselleen, kirjassa todetaan.
Muissa tilanteissa Maire kertoo nähneensä kuningatarta vain silloin tällöin. Elisabet järjesti työntekijöilleen tanssiaiset palatsissa vuosittain.
– Myös kuninkaallinen perhe osallistui näihin palatsin suuressa tanssiaissalissa pidettyihin juhliin. Tanssiaiset olivat upeat ja lämminhenkiset, ja Mairesta tuntui, että kaikki olivat siellä yhtä perhettä, juhlia kuvaillaan.
Kuningatar ja hänen puolisonsa tanssahtelivat iltaan asti työntekijöidensä keskuudessa, ja kirjassa Maire muistelee tanssiaisia iloisina ja hauskoina tapahtumina.