Paljastus keittiöstä: nämä ruuat eivät kelpaa kuninkaallisille
Ruokastylisti ja kokki Anabel Bower paljastaa hovin ruokatottumukset.
Jos satut olemaan brittiaatelisten kermaa tai aivan peräti nuori prinssi William tai Harry, et missään tapauksessa likaa itseäsi hampurilaisilla tai ranskalaisilla. Tämä koskee myös Ison-Britannian pyhää grillievästä fish and chipsejä.
Ja syynä ei ole näiden ruokien epäterveellisyys. Ainoa peruste jättää moinen pöperö pois pöydästä on se, että se muistuttaa rahvaan tapoja.
Ruokastylisti ja kokki Anabel Bower pääsi australialaisuudestaan huolimatta nuoruudessaan Mancroftin kolmannen paronin ja tämän perheen palvelukseen. Hän kertoo Daily Mailille, miten yläluokan yläluokkaan kuuluva perhe asui aivan silloisen prinssi Charlesin yksityistilaa Highgrovea.
Se tarkoitti, että prinssejä kahdessa sukupolvessa kuului talon vakivieraisiin. Ja illallisetiketistä, ruokalistoista ja picniceistä huolehtiminen kuului Annabellelle.
Friteerauskielto
Friteeratut ruuat olivat järjestäen kieltolistalla. Annabellelle opetettiin talossa, että syynä ovat fish and chips -kioskit ja muut teikkaripaikat. Sen lisäksi myös keskiluokan ihastus friteerauslaitteisiin.
– Kokki tosiaan selitti, että alemmilla luokilla olisi muka rasvakeitin aina käytössä, kun ruokaa tehtiin, ja juuri siitä haluttiin yläluokassa pysyä erossa. Ruuan maulla ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, Annabelle kertoo.
Hänen mukaansa perunamuussi oli sallittua, ja siihen sai ajaa voita niin paljon kuin halusi. Mutta rasvakeitin pysyi kiellettynä.
"Se on alaluokan lihaa"
Myös eläinten ruhoista vain muutamaa palaa sopi tarjota ylhäisten pöydässä. Ulkofilee, rib eye tai reilu pala entrecôteta käyvät oikein mainiosti.
Jauheliha, suikaloitu tai kuutioitu liha tai ruhon vähäisemmät palat eivät kuitenkaan tulleet kuuloonkaan. Niitä tarjottiin vain henkilökunnalle tai joskus ehkä pienille lapsille.
Jälleen jauhelihan ja kuutioidun lihan ongelma oli niiden alaluokkainen fiilis. Vain huonoja lihanpaloja jauhetaan tai palastellaan, joten ne eivät käy yläluokan pöytään, riippumatta siitä, mistä palasta ne on leikattu tai jauhettu.
Mausteilottelun saa unohtaa
Kaikki pidetään myös hyvin yksinkertaisena. Persiljaa ja valkosipulia hurjempia makuelämyksiä ei ruokaan tarjota.
Jopa kasviksilla on luokkaero. Lanttu on junteille, kuutioitu porkkana on rahvaanomaista, mutta kokonainen baby-porkkana on ihan ok.
– Tein kerran lanttumuhennosta karamellisoidun sipulin kanssa, ja hätääntynyt suvun jäsen tuli ilmoittamaan, ettei ruokaa voi tarjota. Lanttu on kuulemma karjan rehua, Annabel kertoo.
Yllättäen sallittu: jäätelö
Mikään pikaruokaan viittaavakaan ei tule kysymykseen, ja muualta hankitut kakut olisivat paitsi etikettivirhe, lähes hovirikos. Kaikki tulee tehdä ehdottomasti itse.
Yllättäen jäätelö kelpasi. Tässä vaiheessa arvataan jo kelpaamisen syy: luokkaero.
Jäätelöä sai tehdä, kunhan se tehtiin aivan alusta itse, talon erikoisella laitteella, joka teki pitkänomaisen puupökkelön näköisen jäätelön. Sitä siivutettiin ja tarjottiin tuoreen kerman kera.
Jäätelö oli hovikelpoista kartanon keittiömestarin mukaan siksi, että 1950-luvulle tai jopa 1960-luvulle asti jääkaappi oli maaseudulla harvinaisuus. Ison kartanon oma jäätelökone ja pakastin pitivät huolen siitä muut omat kansalaiset eivät päässeet jäätelöön käsiksi, joten herrasväki sai sitä syödä.
Mancroftin metsästys- ja poolopicniceillä käyneiden nuorten Harryn ja Williamin suosikkeja olivat kinkkujuustovoilevät seka kanaleivät.
Jälkiruuista, joiden tosiaan täytyi olla itse alusta asti tehtyjä, nuorille prinsseille maistuivat lämmin hillokääretorttu ja tahmea siirappipiirakka. Usein viikonloppu kului erityisen kuohkeiden kakkupohjien teossa ja niiden täyttämisessä tuoreilla marjoilla ja kermavaahdolla.