Veskun hautajaiset väliin jättänyt Ukko Loiri: Kuoleman sureminen on turhaa
Ukkoa ei isänsä hautajaisissa nähty.
Amsterdamin kaupunginkirjaston eteen kurvaa mustalla polkupyörällä vaalea ja raamikas mies, joka muistuttaa hämmästyttävän paljon edesmennyttä taitelijaa Vesa-Matti Loiria. Saatuaan pyöränsä lukkoon mies kävelee Seiskan reportterin luo ja ojentaa reippaasti kätensä.
– Tervetuloa Amsterdamiin! Olen asunut täällä nyt puolitoista vuotta. Työskentelen päivät baarimikkona ja vapaa-ajallani teen biittejä sekä räppään, Ukko Loiri, 28, virnistää.
Ukko on Veskun elossa olevista pojista vanhin. Hän syntyi vuonna 1995, kun Vesku oli suhteessa itseään 23 vuotta nuoremman Stina Toljanderin kanssa.
Suhteesta syntyi myös vuotta nuorempi pikkuveli Sampo, jonka kasvot koristivat viime syksynä lehtien lööppejä Veskun hautajaisten jälkeen.
Lue lisää: Seiska löysi Vesa-Matti Loirin Ukko-pojan Amsterdamista: Tämän takia en tullut hautajaisiin
Ukkoa ei isänsä hautajaisissa nähty.
– En tullut hautajaisiin, koska olin oikeasti juuri saanut töitä, ja musajuttujenkin kanssa oli kiireitä. Veskukin aina sanoi, että älä turhaan tule hautajaisiin, enhän mäkään ole enää siellä paikalla.
– Kuulin myös, että paikalle tulee lehdistöä. Mietin, miksi tuhlaisin rahojani lentolippuun, olisin poissa töistä ja sitten itkisin jossain lehtikuvissa. Paitsi en varmaan olisi edes itkenyt.
Lue lisää: Vesa-Matti Loirin Ukko-poika avautuu Seiskalle perintöriidasta
Isän kuoleman yli oli helppo päästä
Ukko Loiri tosiaan myöntää katsekaan värähtämättä, ettei olisi itkenyt Vesku-isän hautajaisissa.
– Tai niin ainakin luulen, koska rehellisesti sanottuna odotin faijan kuolemaa reilusti yli kymmenen vuotta. Se oli välillä tosi huonossa kunnossa, mutta sitten taas pääsi parempaan kondikseen.
– Faija oli kaiken lisäksi jo vanha mies. Hän eli pitkän ja hyvän elämän! Ukko naurahtaa.
– Minulla on periaate, että kuoleman sureminen on vähän turhaa, kun kaikkihan me joskus täältä lähdemme.
Lue lisää: Amsterdamissa asuva Ukko Loiri rehellisenä huumeista: Keuhkoni eivät kestä sitä touhua
Kunnioitimme toisiamme
Kahta syöpää sairastanut legenda vietti viimeiset päivänsä saattohoidossa Eiran sairaalassa Helsingissä.
– Tapasin isän viimeisen kerran pari kuukautta ennen hänen kuolemaansa, mutta myöhemmin puhuimme vielä monta puhelua. Meillä oli tosi hyvät ja vahvat keskustelut. Sain hyvää kannustusta elämään.
Ukko kertoo hänellä ja isällään olleen vahva henkinen yhteys.
– Tapaamiset olivat aina täyttä rakkautta toisiamme kohtaan. Vaikka emme olleet aina tekemisissä, kunnioitimme toisiamme tosi paljon. Faijasta jäi pelkkiä hyviä muistoja.