Varpu Hintsanen suuren surun keskellä – sydäntäsärkevä päivitys
Varpu Hintsasen isä nukkui pois huhti- ja toukokuun vaihteessa.
Varpu Hintsanen koki noin kuukausi sitten suuren surun, kun hän joutui sanomaan hyvästit isälleen.
Varpu julkaisi Instagramissa sydäntäsärkevän päivityksen isänsä poismenosta. Kaiken päälle isä nukkui pois Varpun syntymäpäivänä.
– Ilman sinua isä, ei olisi minua. Tämä 47. syntymäpäivä on elämäni hirvein. Ainoa lohtuni on se, että olet Senjan luona. Tästäkin käsittämättömästä surusta me yhdessä jotenkin hetki kerrallaan selvitään, Varpu kirjoitti päivityksessään viitaten syöpään menehtyneeseen tyttäreensä, jonka luokse isä on mennyt.
Kaikki tallessa
Vanhemman kuolemaan on liittynyt käytännön asioita, joita Varpun on ollut pakko hoitaa. Hän julkaisi perjantaina (30.5.) päivityksen, jossa kertoo isänsä kodin tyhjentämisestä. Kyseessä on prosessi, joka on kaikkea muuta kuin pelkkää tavaroiden läpikäyntiä.
– Tänään pidän vapaapäivän isän asunnolta. Työn fyysinen raskaus on sivuseikka henkiseen puoleen verrattuna. Tulen tässä käyneeksi läpi hänen koko elämänsä ja omani myös, Varpu kirjoittaa.
Hän on löytänyt asunnosta hurjan määrän muistoja, sillä isä on pitänyt tallessa kaiken.
– Isä on säästänyt mun päiväkotipiirustuksista lähtien likipitäen kaiken. Löysin myös kirjeitäni harakanvarpaista päätellen ala-asteelta, missä pyydän vuoroin kania, vuoroin koiraa.
Muistot eivät rajoitu Varpun lapsuuteen. Isän omia päiväkirjoja on tallessa 1970-luvun lopulta aina hänen elämänsä viimeiseen päivään asti. Niitä Varpu ei vielä ole lukenut, mutta on pakannut ne hellästi talteen.
– On valtava määrä aarteita eri vuosisadoilta ja -kymmeniltä: vanhoja kirjoja (vanhin vuodelta 1836), ikivanhoja Arabian astioita, karttoja, tauluja ja lasia. Voisin perustaa antiikkiliikkeen, paitsi etten halua luopua niistä – ehkä perustan museon, hän pohdiskelee.
"En halua, mutta teen"
Keskellä surutyötä Varpu pysähtyy kiittämään omaa kasvatustaan, vaikka se lapsena ei aina mukavalta tuntunut.
– Ei kysytty huvittiko, vaan opetettiin, että kun on työ, mikä pitää tehdä, se tehdään. Piste, Varpu muistelee.
Tämä perintö kantaa nytkin.
– En halua tyhjentää isän kotia tai käydä läpi tavaroita, mutta teen sen, koska ei ole vaihtoehtoja.
Päivityksessä Varpu muistuttaa myös tunteiden ja toiminnan ristipaineesta.
– Vaikka kuinka puhun tunteiden kuuntelun tärkeydestä, yhtä tärkeää on toisinaan olla niin kovasti kuuntelematta. Tai vaikka kuunteleekin, toimia silti toisin kuin tunne ohjaa. On tilanteita, joissa tunteita joutuu ohittamaan pysyäkseen toimintakykyisenä. Tunteisiin voi palata kyllä myöhemminkin, hän kirjoittaa.
Onnekseen Varpu ei ole ollut surunsa kanssa yksin.
– Onnellista kuitenkin on, että minun ei tarvitse tehdä tätä kaikkea täysin yksin – sydämestäni toivon, ettei kenenkään tarvitse.