Uutta tietoa Michael Monroen oikeustappiosta
Oikeuden asiakirjoista paljastuu karu totuus artistin ja tuotantoyhtiön välisistä erimielisyyksistä.
Helsingin käräjäoikeus hylkäsi keskiviikkona 10. joulukuuta artisti Michael Monroen yhtiön Michael Monroe Music Oy:n nostaman kanteen.
Video: Muistatko vielä nämä kansainvälisesti menestyneet suomalaisyhtyeet?
Käräjäoikeuden päätöksen mukaan yhtiö joutuu korvaamaan vastapuolen 28 000 euron oikeudenkäyntikulut.
Oikeus katsoi, että tuotantoyhtiö Love U Mean It eli Lumilla oli oikeus julkaista dokumenttielokuva. Oikeuden mukaan dokumentin julkaiseminen ei edellyttänyt Michaelin lupaa.
Käräjäoikeuden ratkaisu ei ole lainvoimainen. Michael on esimerkiksi kertonut Ilta-Sanomille valittavansa tuomiosta hovioikeuteen.
Tästä on kyse
Michael oli haastanut tuotantoyhtiö Love U Mean It eli Lumin käräjille liittyen Michaelia käsittelevään Michael Monroe -dokumenttielokuvaan.
Elokuva kuvattiin vuosien 2017–2018 aikana ja se julkaistiin Elisa Viihde -suoratoistopalvelussa vuonna 2021. Elokuva oli nähtävillä vain muutaman päivän ajan.
Saku-Petteri Perintö on Lumin toimitusjohtaja. Hän on myös ohjannut ja tuottanut dokumenttielokuvan. Saku-Petteri edusti tuotantoyhtiötä oikeudenkäynnissä.
Tällaiset olivat muusikon vaatimukset
Michael haastoi tuotantoyhtiön oikeuteen vuonna 2023. Kanteessa oli neljä vaatimusta. Michaelin mielestä dokumenttielokuvaa ei olisi saanut julkaista ilman hänen lupaansa. Michael myös katsoi, ettei elokuvaa olisi saanut julkaista Elisa Viihteessä.
Michael vaati, että käräjäoikeus kieltää tuotantoyhtiön julkaisemasta dokumenttielokuvaa tai sen traileria 100 000 euron sakon uhalla.
Lisäksi Michael vaati tuotantoyhtiötä korvaamaan hänen 35 967 euron oikeudenkäyntikulunsa viivästyskorkoineen. Oikeus hylkäsi kaikki Michaelin vaatimukset.
Osapuolilla täysin eriävät näkemykset
Riidan keskiössä oli dokumentin tekoa varten laadittu sopimus. Sekä Michael että tuotantoyhtiö olivat allekirjoittaneet sopimuksen. Osapuolilla oli hyvin eriävät näkemykset sopimuksen tulkinnasta.
Sopimuksessa mainittiin, että "Michael Monroe Music Oy:llä on oikeus tarkistaa kaikki julkaistava materiaali ennen sen esittämistä ja mitään materiaalia ei julkaista ilman Michael Monroen hyväksyntää".
Tuotantoyhtiön mielestä heillä oli oikeus julkaista dokumentti. Tuotantoyhtiön mukaan materiaalin hyväksyminen on tapahtunut kuvauksia tehdessä sekä dokumentin laatimisprosessin aikana.
– Mitään erillistä oikeutta valmiin dokumentin julkaisemisen estämiseksi ei sopimuksesta sen sanamuodon mukaan ole johdettavissa. Materiaalilla ei tarkoiteta dokumenttia itsessään, vaan sen yksittäisiä kohtauksia, tuotantoyhtiö totesi vastauksessaan kanteeseen.
Käräjäoikeus: Sopimus oli epäselvä
Käräjäoikeus päätyi ratkaisemaan asian tuotantoyhtiö Lumin eduksi. Käräjäoikeuden tuomiossa todetaan, että osapuolet olivat alusta asti ymmärtäneet sopimuksen eri tavoin niiltä osin kuin kysymys on siitä, onko Lumilla oikeus julkaista dokumenttia tai traileria ilman Michaelin lupaa.
Sopimus oli käräjäoikeuden näkemyksen mukaan epäselvä liittyen juurikin dokumentin ja trailerin julkaisemiseen.
– Käräjäoikeus toteaa, että ehdossa käytettyä ilmaisua ”materiaali” voidaan pitää monitulkintaisena. Käsitettä ei ole sopimuksessa määritelty, oikeuden asiakirjoissa mainitaan.
Näistä syistä tuotantoyhtiö voitti
Käräjäoikeus otti asiassa huomioon, että tuotantoyhtiö Lumi vastasi kaikista dokumentin tuotantokustannuksista. Oikeuden mukaan tästä syystä Michaelin tulkinta sopimuksesta ei ollut kohtuullinen.
Lisäksi oikeus huomautti, ettei Lumin toimitusjohtaja Saku-Petteri Perintö ollut osallistunut riidan keskiössä olevan lopullisen leikkauksen hyväksymistä koskevan ehdon muotoiluun millään tavoin.
Sopimuksessa mainittiin vielä, että molemmat osapuolet hyväksyvät ja päättävät tarvittaessa siihen tehtävistä muutoksista yhdessä. Kyseinen ehto oli kirjattu "kuvaukseen liittyvät asiat" väliotsikon alle.
Käräjäoikeuden näkemyksen mukaan ehto ei sanamuotonsa perusteella liity lainkaan dokumentin julkaisemiseen.
Tuotantoyhtiö ei kieltäytynyt poistamasta materiaalia dokumentista
Michaelin kolmas kannevaatimus koski niin sanottua kieltokannetta. Muusikko halusi, että käräjäoikeus kieltää tuotantoyhtiön julkaisemasta dokumenttielokuvaa tai sen traileria 100 000 euron sakon uhalla.
Oikeus oli jo päättänyt, ettei dokumentin julkaiseminen edellyttänyt Michaelin lupaa, eli käräjäoikeus hyväksyi tuotantoyhtiön vaihtoehtoisen tulkintatavan kiistanalaisesta sopimusehdosta.
Oikeuden mukaan tuotantoyhtiön tulkintatapa sopimuksesta sisälsi myös sen, että Michaelilla oli ehdon nojalla oikeus saada poistetuksi kohtauksia, jotka olisivat hänelle haitallisia hänen asemansa julkisuuden henkilönä huomioon ottaen.
Käräjäoikeus totesi tulleen näytetyksi, ettei asiassa tullut ilmi, että tuotantoyhtiö olisi kieltäytynyt poistamasta tai jättänyt poistamatta dokumentista materiaalia, jonka Michael oli ilmoittanut haluavansa poistettavaksi.
Asiassa ei myöskään väitetty, että dokumentti tai traileri olisi sisältänyt tällaista materiaalia.
Michael ei osallistunut dokumentin leikkausprosessiin
Käräjäoikeuden ratkaisussa mainitaan, että Michael oli kieltäytynyt dokumentin lopulliseen leikkaukseen osallistumisesta.
Oikeuden näkemyksen mukaan tämä ei johtunut tuotantoyhtiön vastuulle luettavasta seikasta.
Michaelin ja tuotantoyhtiön sopimus ei sisältänyt määräyksiä sen varalta, että osapuolet eivät syystä tai toisesta hyväksyisi yhdessä ohjelman lopullista leikkausta eivätkä jatkaisi yhteistyötä hyväksyttävissä olevan dokumentin aikaansaamiseksi.
Oikeus katsoi, ettei Michaelin passiivisuus voinut perustaa hänelle oikeutta, mitä hänellä ei olisi ollut edes sopimuksen mukaisesti toimiessaan.
Näin ollen Michaelin vaatimus hylättiin. Oikeuden mukaan yhteistyössä tehdyn lopullisen leikkauspäätöksen tai Michaelin lopullisen leikkauksen hyväksynnän puute ei ole pidettävä esteenä dokumentin julkaisulle.