Uintireissulla hengenvaarallinen seuraus: lihansyöjäbakteeri vei Sannin, 24, leikkauspöydälle – otti kuvia kädestään kesken leikkauksen

Kotimaa | 11.04.2021 20:04

Pirkkalassa asuva Sanni Niittylahti, 24, oli viime kesänä uimassa kotinsa lähellä olevassa järvessä. Hän huomasi uintireissun päätteeksi saaneensa pienen naarmun kämmenselkäänsä.

– Illalla käsi alkoi kipeytyä, ja mietin, miten se nyt noin kipuilee. Yön aikana käsi turposi ihan palloksi. Ihoon nousi vesikelloja, ja kipu oli todella kovaa.

Sanni ei saanut kivun vuoksi nukuttua. Seuraavana aamuna hän suuntasi Pirkkalan terveyskeskukseen, jossa epäiltiin ruusua. Terveyskeskuksesta hänet onneksi päätettiin lähettää jatkotutkimuksiin Tampereen yliopistolliseen sairaalaan.

Sanni on kiitollinen  miehelleen Mikolle,  joka on tukenut ja  auttanut minkä kyennyt. – Olihan tämä  kova juttu kaikkiaan,  mutta menemme  huumorilla eteenpäin, Mikko sanoo.
Sanni on kiitollinen  miehelleen Mikolle,  joka on tukenut ja  auttanut minkä kyennyt. – Olihan tämä  kova juttu kaikkiaan,  mutta menemme  huumorilla eteenpäin, Mikko sanoo.

Kuolema oli lähellä

Sairaalassa Sannin kunto alkoi heiketä ja tulehdusarvo nousi lopulta 567:een, kun luku normaalisti on alle 10. Kuume kohosi 40 asteeseen. Lääkäri totesi, ettei kyseessä voi olla ruusu.

Sanni vietiin saman tien leikkaussaliin, jossa todettiin tulehduksen syyksi lihansyöjäbakteeri. Käden iho jouduttiin kuorimaan, ja siitä kaavittiin tuhoutunut kudos, jotta bakteeri saatiin pois.

– Olin leikkauksen aikana hereillä. Operaatio tehtiin paikallispuudutuksessa. Jossain vaiheessa kävi niin, että jäin yksin leikkaussaliin, ja päätin kurkistaa, miltä käteni näytti. Olin kauhuissani. Otin kädestä kuvia, ja lähetin ne järkyttyneenä omaisilleni. Pelkäsin, että käsi joudutaan amputoimaan.

Sannille sanottiin, että jos hän olisi yhtään pidempään odotellut kätensä kanssa, hän olisi todennäköisesti menehtynyt. Lihansyöjäbakteeri voi edetä muutamassa tunnissa niin, ettei mitään ole enää tehtävissä.

Tältä Sannin käsi näytti uintireissua seuraavana aamuna, kun hän meni näyttämään sitä  terveyskeskukseen. – Onneksi sain lähetteen  sieltä sairaalaan, Sanni kiittelee.
Tältä Sannin käsi näytti uintireissua seuraavana aamuna, kun hän meni näyttämään sitä  terveyskeskukseen. – Onneksi sain lähetteen  sieltä sairaalaan, Sanni kiittelee.

En saa kättä nyrkkiin

Sanni kertoo kätensä olleen täynnä mätää. Leikkauksen jälkeen käteen asennettu kipu- ja alipainepumppu poistivat kuollutta kudosta ja märkää.

Akuutti hoitojakso kesti kaksi viikkoa. Sen jälkeen Sannille tehtiin kaksi ihonsiirtoleikkausta.

– Uusi iho otettiin reisistäni, ja neljään sormeen piti asentaa myös K-piikit. Olin sairaalassa kaksi kuukautta. Sen aikana minulle tehtiin neljä isoa ja neljä pienempää leikkausta, sillä kättäni piti välillä puhdistaa.

Kotiin päästyä kättä piti hoitaa jatkuvasti. Nyt melkein vuosi tapahtuman jälkeen Sanni jatkaa käsijumpilla päivittäin.

– Tavoitteena olisi saada käsi nyrkkiin, että voisin koukistaa sormiani, jotta uusi iho venyisi. Se on tuskallista, eivätkä sormeni juurikaan liiku.

Ihosiirroista on reisissä muistona suorakulmion muotoiset  kaistaleet. – Nämä  voivat vaalentua niin,  ettei niitä enää erota  muutaman vuoden  kuluttua, Sanni  iloitsee.
Ihosiirroista on reisissä muistona suorakulmion muotoiset  kaistaleet. – Nämä  voivat vaalentua niin,  ettei niitä enää erota  muutaman vuoden  kuluttua, Sanni  iloitsee.

Ajokortti jäi haaveeksi

Sannin oli tarkoitus ajaa ajokortti viime kesänä, mutta se jäi haaveeksi.

– Voi olla, etten saa sitä ikinä. Käden liikerajoittuneisuus saattaa olla esteenä, Sanni suree.

Lisäksi Sanni sai haudata rakkaan valokuvausharrastuksensa. Sen sijaan hän alkoi keräillä kaikkea leppäkerttuihin liittyvää.

– Olen myynyt kamerani pois, enkä voi tehdä käsitöitä, joita rakastin. Olen silti iloinen, ettei kättä amputoitu.

Kaipasin keskusteluapua

Sannin käsi on osittain tunnoton, mutta se reagoi kylmään ja kuumaan paljon herkemmin kuin terve käsi. Lisäksi käsi kipuilee edelleen.

– Sain todella hyvää fyysistä hoitoa, mutta keskusteluapua olisin tarvinnut enemmän.

Sanni kiittää läheisiään, miestään ja ystäviään siitä, että on saanut purkaa heille tuntojaan.

– En häpeä kättäni. Se on nyt tämän näköinen. Koitan kuntouttaa sen niin, että jonakin päivänä saisin sen ajokortin, Sanni sanoo.

Teksti:Carmen Heikkilä
Kuvat:Matti Matikainen ja Sannin albumi
Jaa Artikkeli:

Älä missaa kuumimpia viihdeuutisia!
Seuraa Seiskaa somessa!