Oli helteinen heinäkuun lauantai vuonna 2000. Turkulainen laatoittaja Erkki Vanhala vietti perheensä ja isänsä kanssa ensimmäistä vuosilomapäiväänsä huvilalla. Isä ja poika istuskelivat terassilla. Jossain kaukana kumusi ukkonen. Yhtäkkiä kuului voimakas pamaus.
Terassin peltikaton läpi oli iskenyt salama. Se kulki Erkin läpi maahan, jossa kynsi senttien syvyisen uran. Sen jälkeen salama läpäisi maakellarin lähes puolen metrin betoniseinän ja heitteli hillopurkit ympäriinsä.
– Itse en tilannetta muista, mutta isäni on kertonut salaman iskeneen keskelle päätäni. Isku sinkosi minut terassin toiseen laitaan ja sytytti vaatteenikin, nyt 63-vuotias Erkki muistelee pihamaallaan Turussa.
Hänen vaimonsa näki tilanteen ja haki kiireesti ämpärillisen vettä ja heitti sen soihtuna palavan miehensä päälle.
– Virkosin hetkeksi ja pyysin tupakkaa. Sitten tunsin kovaa kipua ja kaikki pimeni.
Lähistöllä sattumalta ajellut ambulanssi oli paikalla hetkessä. Erkki virkosi uudelleen ambulanssissa, mutta jälleen vain hetkeksi.
– Jotain väläyksiä muistan, sitten meni taas vintti pimeäksi.
– Seuraava muistikuva on sairaalasta, kun kivut olivat ihan hirvittävät. Sain morfiinia, ja olin kuulemma alkanut rallatella jotain suomalaista iskelmää.