Tsunami iski Tapaninpäivänä 15 vuotta sitten – suomalaisten itsekkyydestä järkyttynyt Esa muistelee: Pelastimme 11 lasta!
Rovaniemeläinen yrittäjä Esa Auer lomaili perheensä kanssa Phuketin Karon Beachillä tapaninpäivänä 2004, kun tuhoisa tsunami iski.
He olivat tulleet Phuketiin pari päivää ennen tsunamia.
– Heräsimme aikaeron vuoksi ensimmäisinä aamuina sen verran myöhään, että emme saaneet enää paikkoja uima-altaalla. Tapaninpäivänä päätimme herätä ajoissa, että pääsisimme altaille.
Esa loikoili sängyssä puoli kahdeksan aikaan, kun hän havahtui sängyn outoon liikkeeseen. Hän mietti, että onkohan jossain maanjäristys.
– En vaivannut sillä päätäni tämän enempää, vaan lähdimme aamiaiselle ja altaille.
Muutamaa tuntia myöhemmin kadulta alkoi kuulua kovaa mekastusta. Esa kuuli ihmisten huutavan, että jossain olisi pommi.
– Lähdin katsomaan mistä oli kyse, ja näin kadun lainehtivan mustaa mutavelliä. Ajattelin, että joku pato on murtunut.
Muta vetäytyi takaisin rantaan, ja Esa jäi seuraamaan tilannetta 18-vuotiaan tyttärensä Tiinan kanssa. Samassa mereltä tuli toinen aalto, jolloin Esa tajusi kyseen olevan tsunamista.
– Se aalto oli ihan järkyttävän kokoinen. Juoksimme takaisin altaille hotellin sisäpihalle. Allasalue oli muita rakennelmia ylempänä, joten vesimassa ei päässyt sinne asti.
Tilanne oli kaoottinen, ja Auereiden hotellista tehtiin evakuointikeskus.
Aulaan tuotiin loukkaantuneita, joista osa oli lapsia.
– Olimme pois muutaman tunnin, ja palattuamme kysyin eräältä suomalaisnaiselta tilanteesta. Hän sanoi, että jonkun pitäisi viedä lapsia sairaalaan.
Esaa vastaus tyrmistytti. Hän ei voinut ymmärtää, miksei toimeen ollut jo ryhdytty.
– Tuumin, että teitähän on iso liuta täällä, sietäisitte hävetä! Pyysin järjestämään kuljetuksen ja lähdin tyttäreni kanssa viemään kahta 9-vuotiasta suomalaistyttöä.
Sairaala oli kaaoksessa, ja Esan saattamat tytöt olivat sokissa useiden vammojensa kivuista. Lapset sijoitettiin sairaalassa erilleen toisistaan
– Toinen tytöistä joutui väliaikaiselle nukkumapaikalle aulaan. Halusin siirtää hänet ystävänsä luokse.
Henkilökunta vastusteli, mutta päättäväinen Esa sai tahtonsa läpi.
– Muistan ikuisesti sen hetken, kun he näkivät taas toisensa. Kaiken tuskan keskellä näkyi vilpitön ilonhäivähdys.
Samaan aikaan hotellilla Esan silloinen vaimo Leila oli huolehtinut kuudesta suomalaisesta lapsesta.
Leila toi heidät Suomeen evakuointilennolla 28. päivä, ja Esa tyttärensä kanssa toi muutamaa päivää myöhemmin vielä viisi lasta lisää.
– Se lentomatka oli kamala ja äänimaailma aivan hirveä, kun ihmiset korisivat ja ääntelivät sokissa.
Moni Auereiden Suomeen tuomista lapsista oli menettänyt tsunamissa koko perheensä. Heidät sijoitettiin omaistensa luo.
– Ymmärtääkseni heillä kaikilla on asiat nyt ihan ok. Lapset toipuvat ihmeen hyvin.
– Omaisille se oli hirveän raskas paikka. Ensinnäkin he olivat menettäneet tuskallisesti läheisiään, mutta heillä oli hoidettavanaan myös valtava taakka käytännön asioita, Esa huokaa.