Syöpä vei Tuijalta terveyden, työn ja kodin – ”En nähnyt valoa missään”

Kolme vuotta sitten Tuija Rapatti, 54, huomasi suihkusta tultuaan, että toinen nänni oli erikoisen näköinen ja tuntuinen.

– Se oli kivikova ja niin outo, että otin kännykällä kuvan molemmista rinnoista. Näytin ne sairaanhoitajalle, joka kävi näyttämässä niitä parille lääkärille, ja sain heti seuraavalle päivälle ajan jatkotutkimuksiin. Kuukauden kuluttua olinkin jo leikkauspöydällä, Tuija kiittelee ripeää toimintaa.

Patologi luokitteli Tuijan rintasyövän kaikkein aggressiivisimmaksi muodoksi.

– Syöpäkasvain oli alkututkimuksissa vain puolitoista senttiä pitkä. Kun se mitattiin uudelleen leikkauksen yhteydessä, se oli jo yli kuusisenttinen.

Leikkaava lääkäri hämmästyi myös etäpesäkkeiden valtavasta määrästä kainalossa.

– Ne olivat valtaisa turvonnut rypäs. Olin kesällä huomannut pukeutuessani kotelomekkoon, että kainalon alla pullottaa, mutta en ajatellut sitä sen enempää. Nyt tiedän syyn, Tuija sanoo päätään puistellen.

Kaikki etäpesäkkeet olivat kainalossa, muualta kehosta niitä ei löytynyt.

Tuija oli ennen perusterve ja energinen nainen. Hän asui tuolloin yksinään omakotitalossa Orivedellä ja työskenteli kaupungin palkkalistoilla.

– Ajattelin että syöpähoitojen jälkeen palaan takaisin työelämään, mutta niin ei käynytkään.

Tuijan rintasyöpä ei ollut perinnöllinen, vaan hormonaalinen.

– Nyt syön kahta syövänestolääkettä. Ne ovat aikamoisia hormonien tappajia, ja niistä tuli niin kovat sivuoireet, etten palautunutkaan takaisin työkuntoon.

Töistä poisjääminen tarkoitti myös omakotitalosta luopumista.

– Se oli kova paikka, mutta en minä tässä kunnossa olisi taloa jaksanutkaan hoitaa, Jämsänkoskella nykyisin asuva Tuija sanoo

Syövänestolääkitystä Tuija on syönyt nyt kaksi vuotta, ja sitä jatketaan vielä kahdeksan vuotta.

Lääkkeet aiheuttavat niveliin ja lihaksistoon kipuja, ja sivuvaikutuksena Tuija kärsi aiemmin myös vakavasta masennuksesta.

Hänen oli myös hankala päästä rinnan korjausleikkaukseen. Lääkäri määräsi hänet laihduttamaan 25 kiloa, vaikka syövän-estolääkityksen vuoksi paino nousi useita kiloa. Myös talon myynti pitkittyi, ja äidin poismeno oli viimeinen niitti.

– Äitini kuoltua ajattelin, ettenenää seuraavana talvena pärjäisi fyysisesti, henkisesti enkä rahallisesti. En nähnyt valoa missään, ja tuntui, että olin kaiken menettänyt.

Lue tuoreimmasta Seiskasta, kuinka elämä alkoi voittaa kaikkien Tuijan kokemien menetysten jälkeen.

TILAA SEISKA TÄSTÄ!